Kiharapilven alta olen monesti ihmetellyt sitä, miksi yritykset eivät ymmärrä asiakaskokemuksen tärkeyttä ostohetkellä, ennen sitä ja sen jälkeen. Asiakaskokemus vaikuttaa brandikokemukseen ja sitä kautta mielikuviin organisaatiosta, brandistä, imagosta. Juurikin asiakaskokemukset lauletaan nyky-yhteiskunnan torikokouksissa ja puskaradioissa eli sosiaalisessa mediassa ja internetissä ylipäätään. Kuinka monelle asiakkaasi tänään puhuu kasvokkain, somessa ja keskustelupalstoilla juuri sinun yrityksestä nimenomaisesti kokemuksensa kautta ja mitä? Lisäksi jokaisessa tarinassa on tunne mukana, sillä tunteiden avulla ihminen prosessoi kaikkea kokemaansa – ja tekee ostopäätökset.

Olen juuri lukenut Erik Du Plessis’n kirjan (Branded Mind, 2011) neuromarkkinoinnista. Tässä kuvattiin hyvin, miten ihminen tiedostaa jo ennen tietämistään asioita. Miten tunnetila, mieliala, tunteet ja aiemmat kokemukset vaikuttavat päätöksentekoon nopeammin kuin osaammekaan itse asiaa tajuta. On merkittävää tarjota asiakkaalle miellyttäviä tunnetiloja, mukavia tunteita ja hyviä muistoja. Näin asiakas ostaa kyseisen brandin varmemmin ja palaa yhä uudelleen.

Kun sain huippumahdollisuuden osallistua Savoy-teatterissa järjestettyyn Asiakas on ykkönen -tilaisuuteen, tartuin mahdollisuuteen heti. Tilaisuudessa oli kaksi puheenvuoroa: Käyttäjäkeskeinen tuote- ja palvelumuotoilu, jossa muotoilujohtaja ja psykologi Sauli Laitinen kertoi Vaisalan toteuttamasta palvelumuotoiluprosessista, sekä Asiakaskokemuksen anatomia – onko poikkeuksellisen hyvä poikkeus vai tuotatko erinomaisuutta aina. Jälkimmäisen esityksen piti asiakaskokemus- ja muutosekspertti Kalle Ruuskanen muutostoimisto Flowsta. Palvelumuotoilu kuuluu nykyisiin opintoihini yhtenä tärkeänä osa-alueena. Viestinnän tehtävissä olen huomannut, miten kaiken viestinnän ja markkinoinnin takana viestejä erityisesti vahvistavana tekijänä on juuri asiakaskokemus. Yhdelläkään mainoslauseella ei ole mitään merkitystä, jos asiakaskokemus ei ole onnistunut. Miten mukavaa olikaan astua viime kesänä Vauhtiajojen festivaalialueelle sisään, kun turvatarkastuksessa tarkastuksen tehtyään järjestyksenvalvoja katsoi suoraan silmiin ja toivotti mukavaa iltaa hymyssä suin. Asiakaskokemus on juurikin tärkein lähtökohta, kun brandiä lähdetään tarkastelemaan. Tämän haluan nostaa yhdeksi keskeiseksi osa-alueeksi myös tulevassa opinnäytetyössäni.

Palvelumuotoilussa on nimenomaan kyse siitä, että palvelupolku nähdään asiakkaan näkökulmasta. Siitä, miten asiakas kokee esimerkiksi tuotteen käytön. Tämän toi esille omassa esityksessään Sauli Laitinen, kun esimerkiksi kertoi, ettei käyttäjä ollut havainnut laitteen tiettyä kohtaa ja toisessa tilanteessa tietyn osan liittäminen tai irrottaminen ei onnistunutkaan oikein. Kuinka tärkeää ovatkaan ohjeiden selkeys, sillä jos jokin ei onnistu, ihminen turhautuu, ja kokemus muuttuu kielteiseksi. Suunnittelijalle kaikki on liian selvää, sillä hän on kyseisen tuotteen tai palvelun suunnitellut. Asiakas näkee kyseisen asian eri tavalla. Näin kokemuskin on erilainen.

Kun tuotetta tai palvelua on suunniteltu asiakkaan näkökulmasta, se on myös myytävä asiakkaille. Kalle Ruuskasen mukaan jokainen organisaatio on palvelubisneksessä mukana, sillä ei riitä, että myy. Asiakas on huomioitava kokonaisvaltaisesti, sillä kaikki itse tuotteen tai palvelun ostamiseen liittyvä toiminta on täysin palvelua. Hymyily tuo Ruuskasen mukaan 10 prosenttia lisää ostoa kassakuittiin, tervehtiminen 20 % ja konkreettinen ehdotus tai suosittelu 30 %.

Kuulin suoraan kokijalta tapauksesta, jossa muuan vanhempi herra halusi ostaa festivaalin toiseksi viimeisenä iltana lipun alueelle, koska kaverinsa oli alueella. Ei hän ollut tietoinen alueen sisällä olevista eri alueista ja vaatimuksista niille pääsemisessä. Hänelle myytiin niin sanottu yhden päivän lippu, jolla oli oikeus liikkua vain perusalueella. Kaveri olikin VIP-alueella. Jos myyntipisteellä ollut henkilö olisi viitsinyt kertoa eri lippuvaihtoehdoista, olisi myyntitilastoissa yksi VIP-lippu enemmän, ja yksi enemmän kuin tyytyväinen asiakas. Tuona iltana hän oli enemmänkin tyytymätön. 

Välittäminen on sitä, että kiinnostaa, onko asiakkaalla hyvä olla. Viitseliäisyys, on tekoja, joita tehdään, kun esimies ei käske, ja asiakas ei pyydä. Viitseliäisyys vie yhtä kauan aikaa kuin ihan ok -palvelu. Näiden Ruuskasen oppien perusteella toimiessa asiakas saadaan onnellistettua. Asiakas saa enemmän samassa ajassa. Tähän pystyy jokainen. Vastuu on itsellä. Tosin Ruuskanen painottaa myös yrityskulttuuria – takaoven pitää ensin lähteä avautumaan. Sitten vasta etuovi. Kun henkilöstö kohtelee toisiaan hyvin, samoin myynninkasvatusmetodein kuin asiakasta onnellistetaan, asiakaskokemuksestakin tulee hyvä.

Kun asiakas kokee saavansa hyvää asiakaspalvelua, hänen tunneskaalassaan on pelkkää plussaa. Tunne ratkaisee seuraavan ostotapahtuman. Erinomaiseksi koettu kokemus koetaan kuin luotettava ystävä, jonka luokse palata. Thomas Gad, ruotsalainen brandiasiantuntija, onkin puhunut siitä, miten tärkeää brandille on luoda ystävyyssuhteen kaltaisia suhteita asiakkaisiinsa, jotta näistä muodostuu brandille luottohenkilöitä ostohetkiin. Tällöin suhde antaa molemmille paljon niin kuin juuri ystävyyssuhde ystäville.

Ystävältä ei kysytä mitä saisi vielä olla. Ruuskasen mielestä näin ei kannata asiakkaaltakaan kysyä, sillä nimenomaisesti yrityksen tulee antaa asiakkaalle vaihtoehtoja hänen elämäänsä helpottamaan ja onnellistamaan. Tämä ei myöskään tuo myyntiä lisää.

Aloin seminaarin jälkeen seuraamaan jouluostoksilla myyjien käyttäytymistä. Yhdessä paikassa kävelin niin, että kaksi asiakaspalvelijaa keskusteli keskenään, kolmas viikkasi selin vaatteita. Kävelin heidän välitseen. Selin minuun ollut henkilö tervehti, ei katsekontaktia. Keskustelevasta kaksikosta toinen vilkaisi minua pikaisesti kuin olisi rukoillut älä vain kysy meiltä mitään, me juorutaan nyt. Tähän tulisi sellainen käsiään silmillä pitävän apinan emoji, jos kertoisin tästä somessa. Toisessa paikassa sain hein, mutta hymylihaksia ei käytetty. Ei tullut kyllä hyvää fiilistä. "Saisiko olla postimerkkiä kortille? Miten olisi kynä kirjoittamiseen?", kysyi kassahenkilö hymyssä suin. Valitettavasti en tällä erää tarvinnut kumpaakaan. Tosin palaan kyllä tuohon liikkeeseen takaisin, koska minut huomioitiin miellyttävällä tavalla.

Välittämisellä ja viitseliäisyydellä onkin oikeasti väliä. Elämyksiä ja onnellisuutta ihmiset janoaa, siksi näitä tarjoava vie isomman potin. Niinpä entistä tärkeämmäksi muodostuu erityisesti asiakastunnekokemus. Tunne on se, mikä puhuu. Se myös valitsee.

Olen tiiviimmin tämän syksyn seurannut Walesin prinssi Henryn, tuttavallisemmin prinssi Harryn, toimintaa julkisuudessa. Tänä mielenkiintoisena ajanjaksona ymmärsin myös paljon hänen brandistään, mutta erityisesti tavoistaan hoitaa tehtäviään asemansa edellyttämällä tavalla. Käytän tässä kirjoituksessa prinssin virallista nimeään Henry.

Prinssi Henry on kruununperillisjärjestyksessä tällä hetkellä viides Britannian hovissa, keväällä isoveljen kolmannen lapsen synnyttyä kuudes. Hän on ollut sotilasuralla kymmenen vuoden ajan ja palvellut Britannian armeijan operaatiossa Afganistanissa kahdesti. Armeijan palveluksessa hän organisoi myös Invictus Gamesit, kansainväliset kilpailut sotaoperaatioissa loukkaantuneille sotilaille, minkä suojelijana hän yhä edelleen toimii. Kapteenina sotilasuran päätyttyä prinssi Henry on ottanut tehtäväkseen jatkaa hänen äitinsä, prinsessa Dianan, aloittamaa hyväntekeväisyystyötä. Prinssi onkin monen hyväntekeväisyysorganisaation suojelija. Hänelle tärkeitä asioita ovat lasten ja eläinten hyvinvointi sekä HIV-potilaiden hoito ja ennaltaehkäiseminen. Erityisesti Sentebale, Hyväntekeväisyystyö AIDSin vuoksi orpojen lasten auttamiseksi Lesothossa on ollut prinssi Henrylle hyvin tärkeä kohde. Sentebale on perustettu Lesothon prinssi Seeison ja Prinssi Henryn äitien hyväntekeväisyystyön muistoksi. Afrikassa hän on tehnyt hyväntekeväisyyttä myös alueen luonnon hyväksi. Uusimpina huomioitavina asioina hänellä on prinssi Williamin ja Cambridgen herttuatar Cathrinen kanssa ollut mielenterveystyön kampanja Heads Together sekä säätiö nettikiusaamista vastaan. Prinssi Henry on mukana yhteensä 16 hyväntekeväisyysorganisaation tai tapahtuman suojelijana.

Prinssi Henry on siitä poikkeuksellinen kuninkaallinen, ettei hän juurikaan osallistu gaalatilaisuuksiin, vaan toimii konkreettisesti hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminnan eteen. Hän on ollut rakentamassa tiloja, näyttämässä esimerkillään HIV-testien tärkeydestä sekä tekemässä töitä eläinten suojelun hyväksi Krugerin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa. Hän tapaa niin organisaatioiden vapaaehtoisia kuin apua tarvitsevia ja saaneita henkilöitä. Hänellä on eri tilaisuuksien yhteydessä aikaa tavata paikalle saapuneita henkilöitä. Videoista ja kuvista päätellen hän on hyvin välitön, rento ja huomioiva.

Tänä vuonna prinssi Henry on noussut julkisuuteen viiden asian takia. Merkittävin on ehdottomasti maanantaina julkaistu ilmoitus kihloista näyttelijä Meghan Marklen kanssa sekä ensi keväänä järjestettävät häät. Torontossa järjestettyjen Invictus Gamesien aikaan hän esiintyi ensimmäisen kerran virallisessa tilaisuudessa nykyisen kihlattunsa kanssa. Britannian hovin jäykkyyden huomioiden prinssi Henry osoitti tuolloin melko avoimesti tunteistaan Marklea kohtaan. Median julkaisemissa kuvissa hän muun muassa pitää rakkaansa kädestä ja pussaa Marklen päätä.  

Toisen kerran prinssi Henry astui julkisuuteen omaehtoisesti, kun elokuussa tuli prinsessa Dianan kuolemasta kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Tuolloin (muun muassa Ilta-Sanomat, julkaistu 24.6.2017, viitattu 29.11.2017) Prinssi Henry paljasti, miten häneen tuo tragedia vaikutti, kuinka hän sulki surun mielestään, eikä käsitellyt asiaa.  Myös useita vuosia kestänyt juhliminen, juominen ja polttaminen olivat hänen omien sanojensa mukaan ajautumassa useita kertoja siihen pisteeseen, että hän olisi saanut hermoromahduksen. Hän on paljastanut Dail y Mailin haastattelussa (julkaistu 25.6.2017, viitattu 29.11.2017), ettei oikein löytänyt itselleen mielekästä roolia kuninkaallisessa elämässään. Tällöin prinssi Harry onkin harkinnut lähtemistä: Hän mietti voisiko käyttää lahjojaan prinssinä, vai olisiko hänen parempi elää tavallista elämää. Hän päätti kuitenkin jäädä kunnioituksesta ja uskollisuudesta isoäitiään, kuningatar Elizabeth II, kohtaan. Omien sanojensa mukaan hän kehitti itselleen roolin, jonka avulla selvisi. Tämä rooli on ollut hyväntekeväisyyden eteen tehtävä työ. (myös Iltalehti, julkaistu 17.4.2017, viitattu 29.11.2017)

Syksyllä Prinssi Henry herätti keskustelua kahdesti. Ensinnäkin Invictus Gamesien yhteydessä prinssi Henry tapasi tapahtuman amerikkalaisen suojelijan, maan ensimmäisen naisen Melanie Trumpin. Tapaamisen yhteydessä otettu kuva nousi sosiaalisessa mediassa keskiöön, kun prinssin sormien asento muodosti puvun reunalla maailmanlaajuisesti tunnetun pirun käsimerkin. (Tilanteesta muun muassa Findancen artikkelissa, julkaistu 25.9.2017, viitattu 29.11.2017).   Prinssi Henryllä on tapana pitää kättään puvun napituksen välissä, välillä jopa takin sisällä. Katsohan vaikka kihlajaiskuvia Kensingtonin palatsin puistossa. Toisaalta hänestä on myös kuvia, joissa käsi niin, että keskisormi on ainoana puvun päällä. Olisihan se mielenkiintoista, jos prinssin käden ansennosta voisi lukea merkityklsiä,kuten kuningattaren käsilaukkujen asennosta. Toinen kohu nousi marraskuun puolivälissä, kun Remembrance Sunday -juhlallisuuksissa prinssi edusti univormussa parran kera. (Muun muassa Mirror julkaistu 12.11.2017, viitattu 29.11.2017). Sääntöjen mukaan partaa ei saisi olla kuin poikkeustapauksissa univormun kanssa.

Kesällä prinssi Henry päätyi otsikkoihin hänen ollessaan Invictus Gamesien tilaisuuksissa Australiassa. Hän sateisesta säästä huolimatta jäi tervehtimään häntä katsomaan tullutta yleisöä. Prinssin tunnistettua edelliseltä vierailultaan tutun 97-vuotiaan Daphne Dunnen, meni hän iloisesti tapaamaan rouvaa. Jälleennäkemishalauksen yhteydessä Dunne moiskautti poskisuudelman prinssille – nyt toiselle poskelle kuin 2015. (Muun muassa ELLE, julkaistu 7.7.2017, viitattu 29.11.2017).

Prinssi Henry vieraili marraskuun alussa Tanskassa. Medioiden tilaisuuksista tekemien artikkelien ja Instagramiin julkaistujen kuvien perusteella sain hyvän käsityksen prinssi Henryn tavoista toimia niin virallisissa kuin epävirallisissa tilaisuuksissa. Prinssi Henry tapasi vierailunsa alkuun kuningatar Margaretha II:n, jonka kanssa poseerasi kuvaajille. Heidän keskustelunsa oli hyväntuulista, vaikkakin virallista small talkia. Hän kohtasi ulos paikalle tullutta yleisöä, huomioi lähimpiä yksitellen. Erityisesti pieni vauva sai hänen aikaansa, ja royalsien. Ruotsalainen kuninkaallinen viikkolehti Svensk Damtidning kirjoitti (45/17, s. 7), kuinka prinssi hurmasi kaikki spontaanilla lämmöllään. Iltatilaisuudessa puhunut prinssi aloitti toivottamalla hyvää iltaa tanskaksi ja lopetti myös tanskan kielellä. Vierailun ohjelmassa oli huomioitu prinssin sydämen asiat: nuorten tilanne, sotaveteraanit sekä mielenterveystyön vapaaehtoiset ja avun tarvitsijat. Seuraavana päivänä häntä isännöi prinssi Joachim, koska kruununprinsessapari oli edustehtävissä ulkomailla. Prinssi Henry sanoo tärkeät asiat hyvin painokkaasti ja vakaasti, mutta hän saa ihmiset ympärillään nauramaan. (Vierailusta muun muassa Daily Mail, julkaistu 26.10.2017, viitattu 29.11.2017). 

Monet sanoneet, että niin prinssi Harryn kuin nyt Suomessa vierailulla olevan Prinssi Williamin tapa edustaa ja huomioida ihmiset ympärillään on ihmisläheinen ja lämmin, kuin aikoinaan prinsessa Dianalla. Ainakin prinssi Henryn olemuksesta, eleistä ja käyttäytymistavastaan tämä tulee esiin. Lisäksi hänestä on sanottu, että hänellä on kujeilevampikin puoli, kuten äidillään. Tämäkin on tullut esille. Esimerkiksi E! News uutisoi Youtubeen lataamallaan videolla, miten kihlapari vitsaili keskenään kihlaushaastattelun kuvaustauoilla. 

Nyt voi sitten tarkastella prinssi Williamin tyyliä, kun hän on vierailulla maassamme.    

Kun pitää paljon jonkun artistin musiikista ja keikoista, tuntuu välillä todella ankealta, kun keikoille ei pääse. Itselläni yleensä elämässä tulee tilanteita, joidenka takia keikkailu jää harvoihin kertoihin. Ikinä en ole tullut kysyneeksi artistin näkökulmaa tähän. Olisiko kivampaa nähdä enemmän vai onko se ok, että se yksi käy edes silloin tällöin.

Tänä syksynä näytti jo siltä, etten pääsisi ollenkaan Tähkän Laten keikoille, kun elämä ei siirtynytkään sujuvasti uuteen vaiheeseen. Kun kuulin, että Tähkä on jäämässä keikkatauolle, niin aloin katsella, osin jo loppuunmyytyjä keikkoja konserttilistalta. Onnistuinkin jo varaamaan yhteen paikkaan lipun, mutta elämä tuli taas väliin. Tosin keksin kuin keksinkin tavan päästä keikalle: Vaasa, Rewell Center ja Sokos Hotel Vaakuna. Mikä yhdistelmä! Ja mikä parasta, vihdoin pääsisin kokemaan myös Tommi Läntisen keikan.

Olen usein pohtinut, yksin ja yhdessä erilaisten henkilöiden kanssa, että mistä kaikesta se keikkafiilis oikeasti muodostuu. Mitkä vaikuttavat keikan hyvyyteen tai huonouteen ja siten koko asiakaskokemukseen? Tällä keikkareissulla havainnoin näitä asioita.

Koska elämä on välillä yhtä jonglööraamista erilaisten seikkojen kanssa aikaa vastaan, niin tietenkään en olisi ehtinyt hotellille ennen kuutta. Matkallahan tunnetusti on enemmän hidasteita kuin sen sujuvoittajia. Ei muuta kuin vastaanottoon soittoa kesken matkan, että olen kyllä tulossa, mutten ihan kuudeksi. Respassa tieto otettiin vastaan ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Kun olo oli helpottunut, niin oli mukava keskittyä ajamiseen ja muistella samalla kaikenlaisia keikkareissuja niin yleisesti Vaasaan ja Vaasassa kuin erityisesti Tähkän keikalle. Eka kohtaaminen ja keskustelu Tähkän kanssa nousivat myös mieleen. Kaikenlaista sitä on kokenut. Hymy nousi huulille. Oli myös ihanaa, kun tiesin tällä kertaa saavani keikkaseuraa. Normaalisti fiilistelen yksin.

Kun vastaanotossakin sujuvuus jatkui, ja sain lipun käsiini, odotus nousi taas hivenen ylöspäin. Laittautuminen on ainakin minulle tärkeä osa keikkaa. Kun meikkaus sujuu kuin unelma, ja hiuksetkin taipuvat tahtooni mennä juuri niin kuin haluan, on aikaa vielä ottaa lähimmille seuraajille Feceen kuvaa illan keikka-ilmeestä.

Nykyään Tähkän keikoille on saanut ottaa tavaksi mennä hyvissä ajoin keikkapaikalle jonoon, että pääsee nähtävälle paikalle. Nyt sainkin hämmästyä, kun ei tarvinnutkaan jonottaa ja pääsi vain kävellen eturiviin. Vielä ennen eturiviin astumista oli aikaa snäpätä ja kuvata IG:n storyyn Kiharapilven keikkailusta. Oli myös mukava päästä Millan puolelle, sillä harvemmin olen päässyt nauttimaan tämän ammattilaisen työskentelystä läheltä.

Kahden artistin illan aloitti legendaarinen Tommi Läntinen duona. Tämä parivaljakko sytytti yleisön kerrassaan hienoon tunnelmaan. Innostuipa muuan miesjoukko huutamaan ennen encorea – jo kyseisen kappaleen esitettyä – Rööperin kuuta kuin jääkiekko-ottelussa kotijoukkueen kannustushuutoa: Rööperin kuu, Rööperin kuu, Rööperin kuu. Muutama kilometri Laihialle päin tuo rytmiikka kuuluisi sanaparille Vaasan Sport.

Varsinainen esitys oli upea, hienoja kappaleita rosoisella rockilla duona. Ainoa miinus oli, että jo Tähkän ja Revohkan esiintymistä varten säädettyjen valojen spotti ei osoittanutkaan varsinaista artistia, joten välillä Tommista ei näkynyt kuin ääriviivat. Tästä huolimatta yhteistyö toimi artistin ja yleisön välillä saumattomasti. Tommi piti huolen, että yleisö pysyy mukana ja nauttii myös saamastaan huomiosta.

Yleisö oli Läntisen vedon jälkeen enemmän kuin valmis – treenattu täydelliseen vireeseen – eikä haitannut vaikka Tähkää ja Revohkaa joutuikin odottamaan puolisen tuntia. Odotus kuitenkin palkittiin – kruununjalokivillä, joita Late heitteli spiikeissään muistoilla Vaasasta, ilkikurisilla, mutta hyvätahtoisilla heitoillaan sekä uskomattomalla heittäytymisellään.

En muista koska viimeksi olisin nähnyt Laurin noin energisenä, elinvoimaisena ja vauhdissa. Noita hän toki on aina, mutta nyt hän oli vielä enemmän, paljon, paljon enemmän.

Parasta keikoissa ovat ne hetket, kun sekunnin murto-osaksi saa jonkinlaisen kontaktin, yhteyden jopa, artistiin – katseet kohtaavat, ilmeet ja eleet osuvat yksiin. Vielä, kun se tapahtuu pariin kertaan konsertin aikana, tunne on huikaiseva. Tällä kertaa tuo tunteiden, katseiden yhtäaikaisuus, kohtaamiset, tapahtuivat vieläpä kahden revohkalaisen kanssa, niin sitä hetken hienoutta ei vain voi selittää sanoin. Sen tuntee, kun se osuu kohdalle.

Yllättävissä käänteissä olen yleensä hieman hidas reagoimaan, niin nytkin. En edes tajunnut ennen kuin artisti tuli kohdalle, että hän on nyt läpsimässä käsiä keikkailijoiden kanssa. Onneksi Late kuitenkin oli huomioiva ja puristi kaiteella ollutta kättäni.

Konserteissa, joissa on mahdollista ostaa alkoholia sisältäviä juomia ja nauttia niitä koko alueella, ei voi olla kokematta runsaita tönäyksiä, änkeämisiä, villiä, muista välittämätöntä tanssia ja lentäviä muovituoppeja. Olin tainnut jo ehtiä mainitsemaan keikkakaverilleni parista daamista, että noista tulee ongelmia keikan aikana, varsinkin Laten, niin eipä kulunut juurikaan aikaa, kun Läntisen keikan alkupuolella nauravaisten keikkailijoiden tuopit lensivät hurjan hauskanpidon seurauksena lähes lavalle kastellen muutamat edessä olevat keikkailijat. Niin juomansa kaataneet daamit kuin Tähkän keikan aikana humalassa rakkaudenosoituksia ja laajoja tanssiaskeleita tunteella toteuttanut tanssipari pääsivät järjestyksenvalvojien keskusteluun ja poistamiseen kyseisestä kohtaa. Järjestyksenvalvojat olivat valppaina, toimivat heti ja olivat ystävällisen kohteliaita. Jopa Laurille olleen lahjakassin sisältö tarkistettiin – eipä tuolle miehelle tule enää hommattua Alkosta juhlajuomaa. Lähtiessäni keikkakaverin kanssa pääsimme toisesta kohtaa, jottei tarvinnut odottaa narikkaan jonottavien kanssa poispääsyä.

Ei muuta kuin hissillä ylös hotellihuoneeseen tsekkaamaan keikoilta kuvatut materiaalit. Parit hyvät otot kruunaavat aina keikkailut ja toimivat pisteenä ilon päälle, jonka keikka jo itsessään on sytyttänyt sydämeen ja mieleen. 

Niin ja muuten, sain annettua sen lahjan Latelle suoraan käteen.

Syyskuun alussa, vihdoin vuoden jälkeen, tuli tietoa Elonkerjuu-yhtyeen jatkosta. Myös tien suunta selvisi, kun yhtyeen vokalistiksi ja viulistiksi nousi Voice of Finlandista ja Palava-yhtyeestä tuttu hevosmies Osku Ketola. Kun vuoden 2016 Vauhtiajojen jälkeen Elonkerjuu lopetti ilman viulistia, ja näyttelijä-solisti Juha Lagströmin toiveesta alun alkaen vuotta aiemmin alkanut ennalta määrittelemättömän pituinen tauko sai jatkoa, ei ollut varmuutta Elonkerjuun jatkosta ja brandin vahvuudesta kestää epätietoisuus. Elonkerjuun viime vuosien jäsenten vaihtuvuuden vuoksi ja tyylillisyyden takia, on Osku Ketola oivallinen valinta. Hän tuo mukanaan bändin tärkeimmän elementin, ja ennen kaikkea hän on solisti. Palava-yhtyeen ja Elonkerjuun imagot ovat lähellä toisiaan, musiikissa on paljon sanlaisia elementtejä. Elonkerjuun fanit ovat kiertäneet myös Palavan keikoilla, joten tukea Ketola varmasti tulee saamaan.

Uusi jäsen tuo aina oman mausteensa yhtyeen kappaleisiin, mielikuviin, imagoon ja brandikuvaan. Erityisesti yhtyeen solistin vaihto vaikuttaa näihin seikkoihin. Lauri Tähkän ja viulisti Johanna Koivun aikana silloisen Lauri Tähkä & Elonkerjuun musiikki oli folkrockia, Lagströmin myötä se muuttui rouheammaksi, suomirockimpaan suuntaan. Vaikka kaksi todella karismaattista ja näyttävää jäsentä on poissa, mutta koska eteläpohjalaisuus ja kansanmusiikista tuttu soitin mukana, nykyinen tilanne on jollain tavalla lähellä alkuaikojen Elonkerjuuta, mutta tietyiltä ominaisuuksiltaan lähempänä edellistä Elonkerjuun vaihetta.

Pohjalainen valokuvaaja Teppo Kankaan ottamissa kuvissa Elonkerjuun neljä nykyistä jäsentä seisovat ladossa, Ketolalla viulu olalla. Nämä ilmentävät yhtyeen pääelementtejä selvästi. Se, riittääkö suhteellisen tavallisen oloista miestä nostamaan yhtyeen takaisin niille sijoille, missä se aikanaan on ollut, nähdään aikanaan. suurimmat ja merkittävämmät asiat tiellä menestykseen ovat kuitenkin musiikki, sekä lavaesiintyminen ja -karisma. Nämä koetaan ensimmäisen kerran puolentoista kuukauden päästä.

Aikoinaan Koivun ollessa Elonkerjuussa hän toi laulullaan kappaleiden sanomaan toisen ulottuvuuden, mitä kappaleet olisivat olleet pelkästään miesten laulamina näkökulman muutoksen vuoksi. Johannan kaunis lauluääni toi myös monipuolisuutta kappaleisiin. Valitettavasti viulunsoiton takia tätä ei hyödynnetty paljoa. Nyt kun solisti on myös viulisti, on kiinnostavaa nähdä millaiseen tasapainoon laulu ja viulu kappaleissa on laitettu ja tulee olemaan.

Ennen Elonkerjuun toista uutta tulemista tapahtuu Koivu.tv:n, hyvinvointikonseptin ja netti-tv:n lanseerauspäivä, joka on jo loppukuusta, 26.10.2017. Koivu.tv:n juontaja-testaajana toimii Elonkerjuun entinen viulisti, näyttelijä, draamaohjaaja, tanssi-terapeutti ja blogisti Johanna Koivu. Ne Elonkerjuun brandin osat, mitä Koivu Elonkerjuuseen toi kautenaan, on nyt nähtävissä selvästi Koivu.tv:n brandikuvassa – näyttävyys, karismaattisuus, terveelliset elämäntavat, kiikunta, luonto ja ”terveellinen sielu terveessä kehossa”. On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tämä konsepti pitää sisällään ja miten pitkälle tämä taas päätyykään. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Uusittu Elonkerjuu vokalisti-viulisti Osku Ketolan kanssa. Kuva: Teppo Kangas

Ruotsin kruununprinsessa Victoria vieraili viikonloppuna Helsingissä, joka uutisoitiin yllätysvierailuksi iltapäivälehdissä. Vierailu itsessään ei ollut yllätys, sillä kruununprinsessa edusti maataan Kansallisoopperan Höstsonaten - Syyssonaatti -kutsuvierasnäytöksessä Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen ja Svenska kulturfonden -säätiön kutsumana. Vierailu liittyi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen, minkä vuoksi kuninkaallisia on muun muassa käynyt maassamme tilaisuuksissa pitkin vuotta. Ruotsin kuningasperhe osoittaa arvostavansa itäistä naapurimaataan presidentistä riippumatta nimenomaisesti vierailuin, puolin ja toisin. Kruununprinsessan edellisestä vierailusta maassamme on kulunut muutama vuosi, mutta niin prinssi Carl Philip ja kruununprinssi Daniel sekä nyt kesän alussa kuningaspari ovat vierailleet Suomessa.
Kiinnostukseni Ruotsin kuningasperheen tapahtumiin alkoi oikeastaan jo lapsena, kun täti toi mummulleni Svensk Damtidningejä. Ruotsia en vielä tuolloin osannut, mutta kuvat kiinnostivat. Kun 2007 mietin kirjallisen opinnäytetyön aihetta, sain vinkin analysoida kruununprinsessa Victorian imagoa ja mediallista kuvaa. Niinpä Svensk Damtidning lähti tilaukseen vuodeksi, ja kuningashuoneen nettisivuilla kungahuset.se tuli käytyä useasti. Opinnäytetyöni valmistui 2008, ja se on luettavissa LinkedIn-profiilissani sekä Turun ammattikorkeakoulun kirjastossa. Kuninkaallisten henkilöbrandien muodostuminen ja muokkautuminen ovat minusta mielenkiintoista seurattavaa, niinpä kuninkaallisen aikakauslehden tilaus on säilynyt näihin päiviin asti. Kuninkaalliset henkilöbrandit ovat mielestäni henkilöbrandien ylin kategoria, koska näiden on pysyttävänä uskottavana ja laadukkaana, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Juurikin elämänvaiheet vaikuttavat nimenomaisesti kuninkaallisten henkilöbrandien kehittymiseen. Esimerkiksi kruununprinsessa Victorialla brandikuvaan ovat vaikuttaneet täysi-ikäiseksi tuleminen, opiskeluvuodet, vakinaisemman poikaystävän löytyminen, kihlaus, häät ja perheen kasvaminen.
Koska kruununprinsessa on nainen, miten itsestään selvä lause, hänen asu- ja koruvalintoihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi niin lauantaisessa tilaisuudessa kuin parisen viikkoa taaksepäin lounastilaisuudessa, kun presidenttiparimme vieraili Tukholmassa Suomi 100 -juhlallisuuksien vuoksi, kruununprinsessa Victoria edusti aiemmin käyttämässään asussa. Suomessa muutamat mediat nostivat lounaalla nähdystä mekosta esiin joutsenen kuvan, joka tulkittiin symboloivan Suomea. Tosin uutisten kommentoijat huomauttivat kyseessä olleen Tanskan kansallislinnun kyhmyjoutsenen, eikä laulujoutsenen. Mielestäni asuvalintaa ei olisi ollut tarpeen tulkita yli, sillä Ruotsin kruununprinsessa on aiemminkin asuvalinnoillaan tuonut esiin brandinsa eettistä ulottuvuutta ympäristöarvojen ja liikakuluttamisen huomionottamisen kautta. Hän on käyttänyt muun muassa kierrätysmateriaaleista valmistettua iltapukua ja äitinsä, kuningatar Silvian nuoruudenaikaisia edustusvaatteita. Myös prinsessa Estellen päällä on nähty kruununprinsessan omia lapsuuden aikaisia mekkoja.

Presidenttimme puoliso, rouva Jenni Haukio on päätynyt kantamiensa asukokonaisuuksien ruotimisen kohteeksi keskustelualustoilla, erityisesti kuninkaallistilaisuuksissa edustaessaan, kuten nyt pari viikkoa sitten Tukholmassa Suomi 100-juhlallisuuksissa. Tuolloin hänellä oli yllään tumma mekko. Kruununprinsessa Victoria ja rouva Haukio ovat syntyneet samana vuonna, mutta mielestäni heidän asuvalintoja ei suoraan voida verrata keskenään, sillä heidän asemiensa rooleissa on eroavaisuuksia. Maamme ensimmäisenä naisena Haukiolla edeltäjinään ovat olleet esimerkiksi viimeisimpinä Pentti Arajärvi, Tellervo Koivisto ja Sylvi Kekkonen. Monet kruununprinsessoista, joista esimerkiksi Alankomaiden Maxima on jo kuningatar, ovat maininneet esikuvakseen Ruotsin kuningatar Silvian. Naisen, joka on tullut tavallisena ihmisenä hoviin ottaen kuningatar-statuksen itselleen toimimalla aseman vaatimalla tavalla edesauttaen kuningashuoneen brandin arvon nousua. Ajatellen puolestaan rouva Haukion tilannetta aseman vaatiman tyylin modernisoimista ja nuorentamista ei voi tehdä äkkiseltään, kun huomioon otettavina seikkoina ovat presidenttiparin ikäero ja edustustilaisuuksien osallistujina iäkkäämmät valtionpäämiehet puolisoineen. Asuvalintojen onnistuneisuutta pohdittaessa on hyvä ottaa huomioon myös henkilön identiteetti. Vaikka esimerkiksi Svensk Damtidning kertoo tilaisuuksien jälkeen paljon kuninkaallisten käyttämien asukokonaisuuksien alkuperästä muodin ja lukijoiden sosiaalisen identiteetin rakennusaineksien muodostamisen takia, ovat vaatteet erityisesti tärkeässä roolissa julkisuudessa ammattiaan tai asemaansa toteuttavien henkilöiden imagoa, ja täten myös osa brandikuvaa.

Pohjoismaiden valtionpäämiesten vierailulla Suomessa alkukesästä 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen olivat paikalla historiallisesti kaikki Pohjoismaiden monarkit. Televisioidun osuuden, iltapäivä- ja aikakauslehtien uutisoinnin vuoksi tapahtumia pääsi seuraamaan hyvinkin tarkkaan. Mielenkiintoista oli havaita tiettyjä yksityiskohtia, mitkä nostivat esiin paikalla olleiden valtionsa symboleiden henkilöbrandia, arvoja ja asemaa. Esimerkiksi päivätilaisuuksissa kuningattarien tyyli huokui paksujen materiaalien ja hattujen käytöllä omaa asemaansa presidentinrouvien tyytyessä ohuempiin materiaaleihin ja päähineettömyyteen. Tanskan kuningatar Margareeta II edusti päivällä punaisessa asukokonaisuudessa sekä juhlaillallisella presidentinlinnassa suureellisessa juhlapuvussa ilmaissen näin taiteellista persoonaansa. Hän edusti yksin, sillä prinssipuoliso Henrik on vetäytynyt edustustehtävistä. Tämä huomioitiin järjestelyissä hyvin, sillä esimerkiksi valtionpäämiesten kävellessä presidentinlinnasta Helsingin kaupungintalolle presidentti Niinistö käveli Tanskan kuningattaren vieressä samalla puhellen. Asia huomioitiin myös virallisia kuvia otettaessa ja juhlaillallisen kättelyrivissä arvovieraiden järjestyksessä. Tanskan kuningattaren arvoasemasta ja arvokkuudesta kertoi myös se, että hän piti juhlavieraiden puolesta ensimmäisenä puheen juhlaillallisella, kun taas Hanasaaren kulttuurikeskuksen uudelleenvihkimistilaisuudessa puhui luonnollisesti Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Pääsääntöisesti monarkkien asemaa korostetaan sillä, että tilaisuuksiin he saapuvat viimeisenä, jolloin yleisö nousee ylös. Hanasaaren kulttuurikeskuksen uudelleenvihkimistilaisuudessa valtionpäämiesten jälkeen saapuikin erikoisesti presidentti Tarja Halonen puolisonsa kanssa.

Sekä serkusten puheiden että tasavallan presidentti Niinistön puheesta korostuivat persoonat, arvoasemat, asemat suhteessa Suomeen sekä kyseisen henkilöbrandin ja maan arvot. Esimerkiksi Sauli Niinistön puhe oli oodi pohjoismaisuudelle, mutta myös hänen ensimmäinen puheensa presidenttiehdokkaaksi julkaisun jälkeen. Kuningas Kaarle XVI Kustaa painotti puheessaan ystävyyden, perheen ja sukulaisuuden merkitystä Ruotsin ja Suomen eri tasoilla tapahtuvissa yhteyksissä. Hän muistutti puheessaan kruununprinsessa Victorian ja prinssi Carl Philipin osallistumisesta aiemmin tänä vuonna Suomen joukoissa talvisodassa taistelleiden ruotsalaisten muistotilaisuuteen. Hän myös tähdensi henkilökohtaisia sidoksia ja veljellistä kisaamista muun muassa jääkiekon ja hiihdon parissa. Viimeisimmät hiihdon MM-kisat järjestettiin tänä vuonna Lahdessa, jossa kuningas oli presidentin vierellä kannustamassa maansa urheilijoiden suorituksia. Kuningas on myös aikoinaan ollut vihkimässä yhdessä maamme silloisen presidentin Urho Kekkosen kanssa Hanasaaren kulttuurikeskusta. Suomi 100 -juhlapäivä osui hetkeen, jolloin oli kulunut vain jonkin aikaa entisen presidentin Mauno Koiviston menehtymisestä. Sekä Tanskan kuningatar Margareeta II että Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, jotka molemmat ovat toimineet hallitsijoina jo Koiviston aikana, ottivat osaa Suomen suruun. Tässäkin Ruotsin kuningas nosti esiin maiden välistä sidettä kertomalla miten Riddarholmenin kirkossa soitettiin muistokellot Koivistolle Serafiimiritarikunnan kunniajäsenyyden vuoksi. Koivisto merkitsi kuninkaan mielestä paljon läheiselle yhteistyölle maidemme välillä.

Uusi Pohjola -hankkeen teesit nojautuvat yhteispohjoismaisille arvoille ihmisyyden ja luonnon arvostamisesta, jotka nostettiin puheissakin esille. Taidemaalarinakin tunnettu Tanskan kuningatar kiinnitti puheessaan huomiota suomalaiseen taiteeseen, jossa luonto on vahvasti näkyvissä. Myös värikkäät lasten sadetakit hän oli huomioinut jo 70-luvulla. Puheissa tähdennettiin yhteistä pohjoismaista historiaa aina Kalmarin unionista ja luterilaisuuden alkuhistoriasta.

Ruotsi antoi Suomelle lahjaksi metsäntutkimukseen ja biotalouteen liittyvän tutkimusyhteistyölahjan sekä Hanasaareen veistoksen, mitä on kuvattu meren ja maan kohtaamiseksi. Molemmat lahjat kuvaavat maiden yhtäläisyyksiä ja arvoja. Toinen naapurimaa Norja lahjoitti myös veistoksen sekä varoja norjalais-suomalaisesta kulttuurirahastosta. Islannista maamme vastaanotti lahjaksi taideteoksen, joka kuvaa yhteistyön merkitystä. Islannin presidentti kuvasi sitä puheessaan käsiksi, jotka kohtaavat sekä voimaksi lämpimässä kädenpuristuksessa. Hän yhdisti nämä Koiviston muistosanoissa mainittuihin entisen presidentin suuriin ja voimakkaisiin käsiin, joista lähti luja suomalainen kädenpuristus.

Oli hienoa huomata kuinka niin presidentinlinnan kuin kaupungintalon parvekkeella tervehdyshetkessä yleisölle viimeisimpinä vilkuttamassa olivat Ruotsin kuningaspari. Aikoinaan kuningatar on opastanut tytärtään, että vilkuttaminen on tapa sanoa paikalle tulleille Hei, kiva, kun olet täällä. Kruununprinsessa Victoria onkin todennut, että on todella hienoa,kun ihmiset vilkuttavat.Vilkuttamalla hän itse voi ilmaista arvostuksensa paikalle saapuneille ihmisille sanomallahei vilkuttamalla takaisin. (Bah,Tarras-Wahlberg: Kruununprinsessa Victoria, ruotsinkielinen alkuteos Victoria, Victoria, 2004, 33–34) Myös saapuessaan Oopperatalolle kruununprinsessa jäi vilkuttamaan yleisölle kurjasta syksyisestä säästä huolimatta. Hän voimisti sanomaansa sanoilla Hej ja Hejssan. Kesäkuun alun juhlallisuuksien yhteydessä presidentin rouva Jenni Haukio ”heitti yläfemmat” kuninkaallisia seuraamaan tulleiden poikien kanssa. Sinänsä kiva tapa ottaa huomioon lasten rennon tervehdystavan, mutta pohtia voi sopiiko tämä tapa valtionpäämiesseurassa presidentin puolisolle juhlittaessa maan sata vuotista historiaa. Kuninkaalliset eivät yläfemmoja läpsi. Kaveriselfieitä he mielellään antavat tapahtuman luonteen niin salliessa.
Minua on usein epäilty monarkian puolustajana. Tähän keskusteluun en ota kantaa, mutta erityisesti maan symboleina kuningasperhe on yhdistämässä kansaa. Vaikka esimerkiksi Ruotsissa kuningasperhe voisi äänestää vaaleissa, sen jäsenet ovat pitäytyneet tästä. Eivätkä he ota kantaa politiikkaan. Kuningasperheellä on myös paikkansa kansakunnan jatkuvuuden tunnusmerkkinä. Kun Ruotsissa tapahtui ensimmäinen terrori-isku, iskupaikalle jälkeenpäin saapunut kruununprinsessa Victoria lausui ääneen kansan tunnelmat ja lohdutuksen sanat. Kuningas sai paljon hyvää palautetta tsunamin jälkeen pitämästään puheesta, jossa huomioi perheenjäsenensä menettäneet uhrit kertoen omia tunteitaan isänsä kuolemaan johtaneen onnettomuuden seurauksena. Presidentin ja pääministerin lausunnot esimerkiksi terrori-iskun jälkeen helposti tulkitaan poliittisiksi.

Suomi 100 -juhlallisuuksia Ruotsin kuninkaallisten kanssa ja kruununprinsessa Victorian asukokonaisuuksien uudelleenkäyttöä. Kuvat kollaasiin Kungahusetin Instagram-profiilista.