Keikkafiiliksen kulminaatiopisteet kahden keikan kombossa

Kun pitää paljon jonkun artistin musiikista ja keikoista, tuntuu välillä todella ankealta, kun keikoille ei pääse. Itselläni yleensä elämässä tulee tilanteita, joidenka takia keikkailu jää harvoihin kertoihin. Ikinä en ole tullut kysyneeksi artistin näkökulmaa tähän. Olisiko kivampaa nähdä enemmän vai onko se ok, että se yksi käy edes silloin tällöin.

Tänä syksynä näytti jo siltä, etten pääsisi ollenkaan Tähkän Laten keikoille, kun elämä ei siirtynytkään sujuvasti uuteen vaiheeseen. Kun kuulin, että Tähkä on jäämässä keikkatauolle, niin aloin katsella, osin jo loppuunmyytyjä keikkoja konserttilistalta. Onnistuinkin jo varaamaan yhteen paikkaan lipun, mutta elämä tuli taas väliin. Tosin keksin kuin keksinkin tavan päästä keikalle: Vaasa, Rewell Center ja Sokos Hotel Vaakuna. Mikä yhdistelmä! Ja mikä parasta, vihdoin pääsisin kokemaan myös Tommi Läntisen keikan.

Olen usein pohtinut, yksin ja yhdessä erilaisten henkilöiden kanssa, että mistä kaikesta se keikkafiilis oikeasti muodostuu. Mitkä vaikuttavat keikan hyvyyteen tai huonouteen ja siten koko asiakaskokemukseen? Tällä keikkareissulla havainnoin näitä asioita.

Koska elämä on välillä yhtä jonglööraamista erilaisten seikkojen kanssa aikaa vastaan, niin tietenkään en olisi ehtinyt hotellille ennen kuutta. Matkallahan tunnetusti on enemmän hidasteita kuin sen sujuvoittajia. Ei muuta kuin vastaanottoon soittoa kesken matkan, että olen kyllä tulossa, mutten ihan kuudeksi. Respassa tieto otettiin vastaan ystävällisesti ja ymmärtäväisesti. Kun olo oli helpottunut, niin oli mukava keskittyä ajamiseen ja muistella samalla kaikenlaisia keikkareissuja niin yleisesti Vaasaan ja Vaasassa kuin erityisesti Tähkän keikalle. Eka kohtaaminen ja keskustelu Tähkän kanssa nousivat myös mieleen. Kaikenlaista sitä on kokenut. Hymy nousi huulille. Oli myös ihanaa, kun tiesin tällä kertaa saavani keikkaseuraa. Normaalisti fiilistelen yksin.

Kun vastaanotossakin sujuvuus jatkui, ja sain lipun käsiini, odotus nousi taas hivenen ylöspäin. Laittautuminen on ainakin minulle tärkeä osa keikkaa. Kun meikkaus sujuu kuin unelma, ja hiuksetkin taipuvat tahtooni mennä juuri niin kuin haluan, on aikaa vielä ottaa lähimmille seuraajille Feceen kuvaa illan keikka-ilmeestä.

Nykyään Tähkän keikoille on saanut ottaa tavaksi mennä hyvissä ajoin keikkapaikalle jonoon, että pääsee nähtävälle paikalle. Nyt sainkin hämmästyä, kun ei tarvinnutkaan jonottaa ja pääsi vain kävellen eturiviin. Vielä ennen eturiviin astumista oli aikaa snäpätä ja kuvata IG:n storyyn Kiharapilven keikkailusta. Oli myös mukava päästä Millan puolelle, sillä harvemmin olen päässyt nauttimaan tämän ammattilaisen työskentelystä läheltä.

Kahden artistin illan aloitti legendaarinen Tommi Läntinen duona. Tämä parivaljakko sytytti yleisön kerrassaan hienoon tunnelmaan. Innostuipa muuan miesjoukko huutamaan ennen encorea – jo kyseisen kappaleen esitettyä – Rööperin kuuta kuin jääkiekko-ottelussa kotijoukkueen kannustushuutoa: Rööperin kuu, Rööperin kuu, Rööperin kuu. Muutama kilometri Laihialle päin tuo rytmiikka kuuluisi sanaparille Vaasan Sport.

Varsinainen esitys oli upea, hienoja kappaleita rosoisella rockilla duona. Ainoa miinus oli, että jo Tähkän ja Revohkan esiintymistä varten säädettyjen valojen spotti ei osoittanutkaan varsinaista artistia, joten välillä Tommista ei näkynyt kuin ääriviivat. Tästä huolimatta yhteistyö toimi artistin ja yleisön välillä saumattomasti. Tommi piti huolen, että yleisö pysyy mukana ja nauttii myös saamastaan huomiosta.

Yleisö oli Läntisen vedon jälkeen enemmän kuin valmis – treenattu täydelliseen vireeseen – eikä haitannut vaikka Tähkää ja Revohkaa joutuikin odottamaan puolisen tuntia. Odotus kuitenkin palkittiin – kruununjalokivillä, joita Late heitteli spiikeissään muistoilla Vaasasta, ilkikurisilla, mutta hyvätahtoisilla heitoillaan sekä uskomattomalla heittäytymisellään.

En muista koska viimeksi olisin nähnyt Laurin noin energisenä, elinvoimaisena ja vauhdissa. Noita hän toki on aina, mutta nyt hän oli vielä enemmän, paljon, paljon enemmän.

Parasta keikoissa ovat ne hetket, kun sekunnin murto-osaksi saa jonkinlaisen kontaktin, yhteyden jopa, artistiin – katseet kohtaavat, ilmeet ja eleet osuvat yksiin. Vielä, kun se tapahtuu pariin kertaan konsertin aikana, tunne on huikaiseva. Tällä kertaa tuo tunteiden, katseiden yhtäaikaisuus, kohtaamiset, tapahtuivat vieläpä kahden revohkalaisen kanssa, niin sitä hetken hienoutta ei vain voi selittää sanoin. Sen tuntee, kun se osuu kohdalle.

Yllättävissä käänteissä olen yleensä hieman hidas reagoimaan, niin nytkin. En edes tajunnut ennen kuin artisti tuli kohdalle, että hän on nyt läpsimässä käsiä keikkailijoiden kanssa. Onneksi Late kuitenkin oli huomioiva ja puristi kaiteella ollutta kättäni.

Konserteissa, joissa on mahdollista ostaa alkoholia sisältäviä juomia ja nauttia niitä koko alueella, ei voi olla kokematta runsaita tönäyksiä, änkeämisiä, villiä, muista välittämätöntä tanssia ja lentäviä muovituoppeja. Olin tainnut jo ehtiä mainitsemaan keikkakaverilleni parista daamista, että noista tulee ongelmia keikan aikana, varsinkin Laten, niin eipä kulunut juurikaan aikaa, kun Läntisen keikan alkupuolella nauravaisten keikkailijoiden tuopit lensivät hurjan hauskanpidon seurauksena lähes lavalle kastellen muutamat edessä olevat keikkailijat. Niin juomansa kaataneet daamit kuin Tähkän keikan aikana humalassa rakkaudenosoituksia ja laajoja tanssiaskeleita tunteella toteuttanut tanssipari pääsivät järjestyksenvalvojien keskusteluun ja poistamiseen kyseisestä kohtaa. Järjestyksenvalvojat olivat valppaina, toimivat heti ja olivat ystävällisen kohteliaita. Jopa Laurille olleen lahjakassin sisältö tarkistettiin – eipä tuolle miehelle tule enää hommattua Alkosta juhlajuomaa. Lähtiessäni keikkakaverin kanssa pääsimme toisesta kohtaa, jottei tarvinnut odottaa narikkaan jonottavien kanssa poispääsyä.

Ei muuta kuin hissillä ylös hotellihuoneeseen tsekkaamaan keikoilta kuvatut materiaalit. Parit hyvät otot kruunaavat aina keikkailut ja toimivat pisteenä ilon päälle, jonka keikka jo itsessään on sytyttänyt sydämeen ja mieleen. 

Niin ja muuten, sain annettua sen lahjan Latelle suoraan käteen.