Kuninkaalliset brandeinä 100-vuotiasta Suomea juhlimassa

Ruotsin kruununprinsessa Victoria vieraili viikonloppuna Helsingissä, joka uutisoitiin yllätysvierailuksi iltapäivälehdissä. Vierailu itsessään ei ollut yllätys, sillä kruununprinsessa edusti maataan Kansallisoopperan Höstsonaten - Syyssonaatti -kutsuvierasnäytöksessä Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen ja Svenska kulturfonden -säätiön kutsumana. Vierailu liittyi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoteen, minkä vuoksi kuninkaallisia on muun muassa käynyt maassamme tilaisuuksissa pitkin vuotta. Ruotsin kuningasperhe osoittaa arvostavansa itäistä naapurimaataan presidentistä riippumatta nimenomaisesti vierailuin, puolin ja toisin. Kruununprinsessan edellisestä vierailusta maassamme on kulunut muutama vuosi, mutta niin prinssi Carl Philip ja kruununprinssi Daniel sekä nyt kesän alussa kuningaspari ovat vierailleet Suomessa.
Kiinnostukseni Ruotsin kuningasperheen tapahtumiin alkoi oikeastaan jo lapsena, kun täti toi mummulleni Svensk Damtidningejä. Ruotsia en vielä tuolloin osannut, mutta kuvat kiinnostivat. Kun 2007 mietin kirjallisen opinnäytetyön aihetta, sain vinkin analysoida kruununprinsessa Victorian imagoa ja mediallista kuvaa. Niinpä Svensk Damtidning lähti tilaukseen vuodeksi, ja kuningashuoneen nettisivuilla kungahuset.se tuli käytyä useasti. Opinnäytetyöni valmistui 2008, ja se on luettavissa LinkedIn-profiilissani sekä Turun ammattikorkeakoulun kirjastossa. Kuninkaallisten henkilöbrandien muodostuminen ja muokkautuminen ovat minusta mielenkiintoista seurattavaa, niinpä kuninkaallisen aikakauslehden tilaus on säilynyt näihin päiviin asti. Kuninkaalliset henkilöbrandit ovat mielestäni henkilöbrandien ylin kategoria, koska näiden on pysyttävänä uskottavana ja laadukkaana, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Juurikin elämänvaiheet vaikuttavat nimenomaisesti kuninkaallisten henkilöbrandien kehittymiseen. Esimerkiksi kruununprinsessa Victorialla brandikuvaan ovat vaikuttaneet täysi-ikäiseksi tuleminen, opiskeluvuodet, vakinaisemman poikaystävän löytyminen, kihlaus, häät ja perheen kasvaminen.
Koska kruununprinsessa on nainen, miten itsestään selvä lause, hänen asu- ja koruvalintoihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi niin lauantaisessa tilaisuudessa kuin parisen viikkoa taaksepäin lounastilaisuudessa, kun presidenttiparimme vieraili Tukholmassa Suomi 100 -juhlallisuuksien vuoksi, kruununprinsessa Victoria edusti aiemmin käyttämässään asussa. Suomessa muutamat mediat nostivat lounaalla nähdystä mekosta esiin joutsenen kuvan, joka tulkittiin symboloivan Suomea. Tosin uutisten kommentoijat huomauttivat kyseessä olleen Tanskan kansallislinnun kyhmyjoutsenen, eikä laulujoutsenen. Mielestäni asuvalintaa ei olisi ollut tarpeen tulkita yli, sillä Ruotsin kruununprinsessa on aiemminkin asuvalinnoillaan tuonut esiin brandinsa eettistä ulottuvuutta ympäristöarvojen ja liikakuluttamisen huomionottamisen kautta. Hän on käyttänyt muun muassa kierrätysmateriaaleista valmistettua iltapukua ja äitinsä, kuningatar Silvian nuoruudenaikaisia edustusvaatteita. Myös prinsessa Estellen päällä on nähty kruununprinsessan omia lapsuuden aikaisia mekkoja.

Presidenttimme puoliso, rouva Jenni Haukio on päätynyt kantamiensa asukokonaisuuksien ruotimisen kohteeksi keskustelualustoilla, erityisesti kuninkaallistilaisuuksissa edustaessaan, kuten nyt pari viikkoa sitten Tukholmassa Suomi 100-juhlallisuuksissa. Tuolloin hänellä oli yllään tumma mekko. Kruununprinsessa Victoria ja rouva Haukio ovat syntyneet samana vuonna, mutta mielestäni heidän asuvalintoja ei suoraan voida verrata keskenään, sillä heidän asemiensa rooleissa on eroavaisuuksia. Maamme ensimmäisenä naisena Haukiolla edeltäjinään ovat olleet esimerkiksi viimeisimpinä Pentti Arajärvi, Tellervo Koivisto ja Sylvi Kekkonen. Monet kruununprinsessoista, joista esimerkiksi Alankomaiden Maxima on jo kuningatar, ovat maininneet esikuvakseen Ruotsin kuningatar Silvian. Naisen, joka on tullut tavallisena ihmisenä hoviin ottaen kuningatar-statuksen itselleen toimimalla aseman vaatimalla tavalla edesauttaen kuningashuoneen brandin arvon nousua. Ajatellen puolestaan rouva Haukion tilannetta aseman vaatiman tyylin modernisoimista ja nuorentamista ei voi tehdä äkkiseltään, kun huomioon otettavina seikkoina ovat presidenttiparin ikäero ja edustustilaisuuksien osallistujina iäkkäämmät valtionpäämiehet puolisoineen. Asuvalintojen onnistuneisuutta pohdittaessa on hyvä ottaa huomioon myös henkilön identiteetti. Vaikka esimerkiksi Svensk Damtidning kertoo tilaisuuksien jälkeen paljon kuninkaallisten käyttämien asukokonaisuuksien alkuperästä muodin ja lukijoiden sosiaalisen identiteetin rakennusaineksien muodostamisen takia, ovat vaatteet erityisesti tärkeässä roolissa julkisuudessa ammattiaan tai asemaansa toteuttavien henkilöiden imagoa, ja täten myös osa brandikuvaa.

Pohjoismaiden valtionpäämiesten vierailulla Suomessa alkukesästä 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen olivat paikalla historiallisesti kaikki Pohjoismaiden monarkit. Televisioidun osuuden, iltapäivä- ja aikakauslehtien uutisoinnin vuoksi tapahtumia pääsi seuraamaan hyvinkin tarkkaan. Mielenkiintoista oli havaita tiettyjä yksityiskohtia, mitkä nostivat esiin paikalla olleiden valtionsa symboleiden henkilöbrandia, arvoja ja asemaa. Esimerkiksi päivätilaisuuksissa kuningattarien tyyli huokui paksujen materiaalien ja hattujen käytöllä omaa asemaansa presidentinrouvien tyytyessä ohuempiin materiaaleihin ja päähineettömyyteen. Tanskan kuningatar Margareeta II edusti päivällä punaisessa asukokonaisuudessa sekä juhlaillallisella presidentinlinnassa suureellisessa juhlapuvussa ilmaissen näin taiteellista persoonaansa. Hän edusti yksin, sillä prinssipuoliso Henrik on vetäytynyt edustustehtävistä. Tämä huomioitiin järjestelyissä hyvin, sillä esimerkiksi valtionpäämiesten kävellessä presidentinlinnasta Helsingin kaupungintalolle presidentti Niinistö käveli Tanskan kuningattaren vieressä samalla puhellen. Asia huomioitiin myös virallisia kuvia otettaessa ja juhlaillallisen kättelyrivissä arvovieraiden järjestyksessä. Tanskan kuningattaren arvoasemasta ja arvokkuudesta kertoi myös se, että hän piti juhlavieraiden puolesta ensimmäisenä puheen juhlaillallisella, kun taas Hanasaaren kulttuurikeskuksen uudelleenvihkimistilaisuudessa puhui luonnollisesti Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. Pääsääntöisesti monarkkien asemaa korostetaan sillä, että tilaisuuksiin he saapuvat viimeisenä, jolloin yleisö nousee ylös. Hanasaaren kulttuurikeskuksen uudelleenvihkimistilaisuudessa valtionpäämiesten jälkeen saapuikin erikoisesti presidentti Tarja Halonen puolisonsa kanssa.

Sekä serkusten puheiden että tasavallan presidentti Niinistön puheesta korostuivat persoonat, arvoasemat, asemat suhteessa Suomeen sekä kyseisen henkilöbrandin ja maan arvot. Esimerkiksi Sauli Niinistön puhe oli oodi pohjoismaisuudelle, mutta myös hänen ensimmäinen puheensa presidenttiehdokkaaksi julkaisun jälkeen. Kuningas Kaarle XVI Kustaa painotti puheessaan ystävyyden, perheen ja sukulaisuuden merkitystä Ruotsin ja Suomen eri tasoilla tapahtuvissa yhteyksissä. Hän muistutti puheessaan kruununprinsessa Victorian ja prinssi Carl Philipin osallistumisesta aiemmin tänä vuonna Suomen joukoissa talvisodassa taistelleiden ruotsalaisten muistotilaisuuteen. Hän myös tähdensi henkilökohtaisia sidoksia ja veljellistä kisaamista muun muassa jääkiekon ja hiihdon parissa. Viimeisimmät hiihdon MM-kisat järjestettiin tänä vuonna Lahdessa, jossa kuningas oli presidentin vierellä kannustamassa maansa urheilijoiden suorituksia. Kuningas on myös aikoinaan ollut vihkimässä yhdessä maamme silloisen presidentin Urho Kekkosen kanssa Hanasaaren kulttuurikeskusta. Suomi 100 -juhlapäivä osui hetkeen, jolloin oli kulunut vain jonkin aikaa entisen presidentin Mauno Koiviston menehtymisestä. Sekä Tanskan kuningatar Margareeta II että Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, jotka molemmat ovat toimineet hallitsijoina jo Koiviston aikana, ottivat osaa Suomen suruun. Tässäkin Ruotsin kuningas nosti esiin maiden välistä sidettä kertomalla miten Riddarholmenin kirkossa soitettiin muistokellot Koivistolle Serafiimiritarikunnan kunniajäsenyyden vuoksi. Koivisto merkitsi kuninkaan mielestä paljon läheiselle yhteistyölle maidemme välillä.

Uusi Pohjola -hankkeen teesit nojautuvat yhteispohjoismaisille arvoille ihmisyyden ja luonnon arvostamisesta, jotka nostettiin puheissakin esille. Taidemaalarinakin tunnettu Tanskan kuningatar kiinnitti puheessaan huomiota suomalaiseen taiteeseen, jossa luonto on vahvasti näkyvissä. Myös värikkäät lasten sadetakit hän oli huomioinut jo 70-luvulla. Puheissa tähdennettiin yhteistä pohjoismaista historiaa aina Kalmarin unionista ja luterilaisuuden alkuhistoriasta.

Ruotsi antoi Suomelle lahjaksi metsäntutkimukseen ja biotalouteen liittyvän tutkimusyhteistyölahjan sekä Hanasaareen veistoksen, mitä on kuvattu meren ja maan kohtaamiseksi. Molemmat lahjat kuvaavat maiden yhtäläisyyksiä ja arvoja. Toinen naapurimaa Norja lahjoitti myös veistoksen sekä varoja norjalais-suomalaisesta kulttuurirahastosta. Islannista maamme vastaanotti lahjaksi taideteoksen, joka kuvaa yhteistyön merkitystä. Islannin presidentti kuvasi sitä puheessaan käsiksi, jotka kohtaavat sekä voimaksi lämpimässä kädenpuristuksessa. Hän yhdisti nämä Koiviston muistosanoissa mainittuihin entisen presidentin suuriin ja voimakkaisiin käsiin, joista lähti luja suomalainen kädenpuristus.

Oli hienoa huomata kuinka niin presidentinlinnan kuin kaupungintalon parvekkeella tervehdyshetkessä yleisölle viimeisimpinä vilkuttamassa olivat Ruotsin kuningaspari. Aikoinaan kuningatar on opastanut tytärtään, että vilkuttaminen on tapa sanoa paikalle tulleille Hei, kiva, kun olet täällä. Kruununprinsessa Victoria onkin todennut, että on todella hienoa,kun ihmiset vilkuttavat.Vilkuttamalla hän itse voi ilmaista arvostuksensa paikalle saapuneille ihmisille sanomallahei vilkuttamalla takaisin. (Bah,Tarras-Wahlberg: Kruununprinsessa Victoria, ruotsinkielinen alkuteos Victoria, Victoria, 2004, 33–34) Myös saapuessaan Oopperatalolle kruununprinsessa jäi vilkuttamaan yleisölle kurjasta syksyisestä säästä huolimatta. Hän voimisti sanomaansa sanoilla Hej ja Hejssan. Kesäkuun alun juhlallisuuksien yhteydessä presidentin rouva Jenni Haukio ”heitti yläfemmat” kuninkaallisia seuraamaan tulleiden poikien kanssa. Sinänsä kiva tapa ottaa huomioon lasten rennon tervehdystavan, mutta pohtia voi sopiiko tämä tapa valtionpäämiesseurassa presidentin puolisolle juhlittaessa maan sata vuotista historiaa. Kuninkaalliset eivät yläfemmoja läpsi. Kaveriselfieitä he mielellään antavat tapahtuman luonteen niin salliessa.
Minua on usein epäilty monarkian puolustajana. Tähän keskusteluun en ota kantaa, mutta erityisesti maan symboleina kuningasperhe on yhdistämässä kansaa. Vaikka esimerkiksi Ruotsissa kuningasperhe voisi äänestää vaaleissa, sen jäsenet ovat pitäytyneet tästä. Eivätkä he ota kantaa politiikkaan. Kuningasperheellä on myös paikkansa kansakunnan jatkuvuuden tunnusmerkkinä. Kun Ruotsissa tapahtui ensimmäinen terrori-isku, iskupaikalle jälkeenpäin saapunut kruununprinsessa Victoria lausui ääneen kansan tunnelmat ja lohdutuksen sanat. Kuningas sai paljon hyvää palautetta tsunamin jälkeen pitämästään puheesta, jossa huomioi perheenjäsenensä menettäneet uhrit kertoen omia tunteitaan isänsä kuolemaan johtaneen onnettomuuden seurauksena. Presidentin ja pääministerin lausunnot esimerkiksi terrori-iskun jälkeen helposti tulkitaan poliittisiksi.

Suomi 100 -juhlallisuuksia Ruotsin kuninkaallisten kanssa ja kruununprinsessa Victorian asukokonaisuuksien uudelleenkäyttöä. Kuvat kollaasiin Kungahusetin Instagram-profiilista.