Pohjoismaiden suurinta hiphop -festivaalia Blockfestiä on kehuttu Suomen parhaimmaksi festariksi kehä kolmosen ulkopuolella. Tänä vuonna tapahtuma laajensi alueensa Ratinan stadionille, joka toimi Suomen menestyneimmän rap-artistin Cheekin paluun näyttämönä. Oli sanomattakin selvää, että nyt viimeistään on päästävä kokemaan Blockfest ja Cheek siellä, vieläpä paluukonsertissaan. Molemmat ovat brandeista sellaiset, joihin olen halunnut päästä tutustumaan ja kunnolla käsiksi selvittämään mistä ne koostuvat ja on rakennettu. Cheekin brandiin olen jo tutustunut toki keikkojen ja musiikin myötä, mutta Blockfest on jäänyt valitettavasti kuulopuheiden ja legendaaristen kertomusten tasolle. Tänään asia on jo toisin.

Ai miksi Blockfest muka on festarien aatelia?

Festarikävijälle on tärkeää saada informaatio oikeaan aikaan tarvittavista asioista, jotta osaa toimia oikein aina lipunostosta alueelle saapumiseen ja parhaimman nautinnon saamiseksi. Lisäksi pääsy näihin tietoihin on oltava mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Blockfestien informaatio alueen kartasta, sijainnista, ennakonvaihtopisteistä ja aikatauluista sekä muista oleellisista seikoista saavutti asiakkaan juuri, kun kyseistä tietoa tajusi tarvitsevansa. Tiedot löytyivät niin tapahtuman internet-, Instagram- ja Facebook-sivuilta kuin Blockfest-applikaatiosta. Asiakkaiden kysymyksiin vastattiin turhia viivyttelemättä, ja tapahtuman tuottaja oli mukana myös esimerkiksi Cheek Ratinassa 22.8.2015 suljetussa FB-ryhmässä.

Tapahtuma-alueen sisäänkäynnit oli hienosti jaoteltu eri lippuryhmien ja esteettömyyden mukaan. Rannekkeenvaihtopisteellä oli tarpeeksi henkilökuntaa, ettei suuria jonoja päässyt syntymään. Rannekkeenvaihdossa asiakkaalle toivotettiin ”Mukavaa iltaa!”. Porttien tarkistuksessa järjestyksenvalvojat olivat huolellisia, mutta hoitivat työnsä ripeästi. Myös rannekkeet testattiin väärinkäytösten varalta.

Kulkureitit alueella olivat leveitä, jottei ruuhkan tunnetta juurikaan tuntenut. Juoma- ja WC-pisteitä oli niin paljon, ettei jonotusaika venynyt kymmenestä minuutista, varttia pidemmälle. Useita roskienkerääjiä kiersi alueella hyvin ahkerasti. Roskia pyrittiin välttämään myös tarjoamalla mahdollisimman montaa juomaa tölkeissä, joista otettiin pantti. Pantin sai takaisin Tölkkipanttipisteestä joko rahan, shotin tai vesipullon muodossa. Alueelle sai tuoda tyhjän vesipullon (0,5 l), mutta vesipisteitä oli hyvin alueella. Alueen eri pisteet olivat merkitty joko palloilla tai kylteillä, joten alueen paikat oli hahmotettavissa nopeasti ja löysi hyvin tarvitsemansa. Lavat oli rakennettu lyhyelle säteelle toisistaan, joten liikkuminen lavojen välillä oli jouhevaa, eikä liikkumiseen kulunut liikaa aikaa. Myyntikojut olivat piristävän erilaisia verrattuna perusfestariruokakojuihin. Paikallisuus näkyi näissä, kun esimerkiksi Tampereen Paahtimolla oli oma myyntitelttansa.

Asiakaspalvelu oli ammattitaitoista ja myönteisen fiiliksen ylläpitämistä niin anniskelussa kuin merchanders-pisteessä. Järjestyksenvalvojien käytös oli jämptiä, mutta ystävällistä vähän hankalempienkin asiakkaiden kanssa. Suurempia ongelmia en havainnut olevan. Muutenkin tuntui, että festivaalikansa oli tullut pitämään hauskaa, eikä ihan ympäripäihin juomiseen ollut tarvetta.
Ohjelmisto oli rakennettu ajatuksella niin, että yleisön mielenkiinto säilyi koko ajan. Elastisen plaseeraus lauantain illan alkuun ennen amerikkalaista T.I:tä ja festivaalin päättynyttä Cheekiä oli hyvä veto. Tämän ansiosta räppiin vähemmän vihkiytyneet lipunostaneet saatiin aika hyvin alueelle hyvissä ajoin. Vaikka Elastinenkin sai hyvin täytettyä stadionin, oli stadion jo oikeasti tupaten täynnä illan päätähden konsertin alkuun ollessa kolmisen varttia, ja täyttyi aina Cheekin ensimmäiseen henkäisyyn.

Miellyttävää oli myös, ettei yhteistyökumppaneiden mainonta tullut silmille joka paikassa, vaan ne olivat esillä harkitusti, mutta huomattavissa paikoissa: kaulanauhoissa ja rannekkeissa, portteina, mainoslipuissa, mobiscreeneillä tauoilla ja kylteissä.
Vaikka festivaali olisikin kuinka onnistunut, on aina varaa parantaa. itse huomasin seuraavia kehittämisen kohteita Blockfesteille: Ratinan stadionin kenttä oli peitetty hiekalla. Sinänsä hyvä valinta, mutta kuumien kuivien päivien takia se pölysi melkoisasti. Olisi todella kannatettavaa käsitellä alueen peittävää hiekkaa, etteivät hiekkapilvet nyt ihan harmaaksi yleisöä pölytä. Toinen kehittämisen kohta on Laukontorin puoleisen poistumisreitin tekeminen vieläkin soljuvammaksi esimerkiksi aukaisemalla aita jo ennen porttitelttaa ja narikkaa, jottei näihin kohtiin muodostuisi sumppua. Lavan edustan tupakointikieltoalue olisi hyvä kyltittää paremmin. Nyt aika monet festivaalivieraat muun muassa Cheekiä odotellessa poltti tuolla alueella. On turvallisuustekijä pitää mikserikopin ja lavan alue tupakoimattomana. Myös festarikävijöiden olisi hyvä huomioida tämä turvallisuustekijä omassa käyttäytymisessään.
Kuitenkin kokonaisuudessaan en ihmettele miksi Blockfestiä pidetään parhaimpien festivaalien joukossa. Laajentuminen tuplasi festivaalin kävijämäärän. Yhtenä syynä myös ehdottomasti Cheekin ainoa konsertti tänä vuonna. Saa nähdä, miten Blockfest kehittyy ensi kesään.

Leijonakuninkaan paluu

Kun kaiken rapmusiikin ja Suomen musiikkitaivaalla saavuttanut Jare Henrik Tiihonen alias Cheek viime vuonna aloitti keikkatauon kahden loppuunmyydyn stadionkonsertin jälkeen, moni mietti miten tästä enää voi jatkaa entistä suuremmin. Pienempäänhän ei voi tyytyä. Ainoa vaihtoehto olisi palata stadiontasolla. No, entä milloin se tapahtuisi?

Tauon aikana saatiin silloin tällöin seurailla Instagramin välityksellä missä päin maailmaa Jare lomallaan viiletti. Sitten Summer Upista saimme vihjeitä Cheekin himosta takaisin lavoille, eikä kulunut kauaakaan, kun videolla paloi Cheekin leijona-logo punaiseksi. Monimerkityksellinen viesti näytti tien uuteen visuaaliseen Cheek-maailmaan, johon artisti halusi seuraajansa ja koko kansan viedä. Lopulta selvisi paluun ajankohta, ja miten ympyrä sulkeutui niin stadionkonserttien, vuoden kuin biisin ja festivaalin tasolla. Cheek saisi taas olla t-paita hiessä Blockfesteillä koko paikan kunkkuna.

Tiihosen poika ei ikinä ole deadlineja paukutellut. Tällä kertaa Sä Huudat -single julkaistiin jo päivää aiottua aikaisemmin, 19. elokuuta. Sä Huudat on esimakua tulevalta Alpha Omega -levyltä. Perjantaina Jare pyysi seuraajiaan opettelemaan Chekkonen-kertsin.

Odotuksen kliimaksi oli, kun mainosscreeneille vaihtui laskuri tuntia ennen paluun alkua. Cheekin paluukonsertti jatkui siitä, mihin vuosi sitten herra kaksi stadionillista ihmisiä jätti. Tekniikka oli lähes yhtä massiivista, pyrot eivät ainakaan kalvenneet Olympiastadionkonserttien vastaaville ja ilotulitus biisien, kuten Sokka irti -kappaleen, iskukohdilla oli melkoista. Ilotulitusta oli lavallakin. Yhtään Jare ei hillinnyt menoa, päinvastoin. Fanit huomioivat paluun Tervetuloa takaisin -kyltein.

Kuten Olympiastadionilla, oli Ratinassakin kunnon taustabändi, aina niin luotettava DJ Luoma ja tuplaajina TS & Brädi. Suuren maailmanluokan showsta oli kyse, kun vierailevina artisteina oli vain tähtiä, kuten Elastinen, Diandra, Yasmine Yamajako, Kasmir ja SANNI. Punaleijona-logon puna-musta oli esillä niin Cheekin kuin Elan vaatteissa sekä tietenkin päätähden mikissä.

Alpha Omega -teeman mukaisesti keikkasetti piti sisällään uran alkuaikojen kappaleita, hittejä vuosien varrelta kuin kaksi uutta biisiäkin: Ensimmäisenä Sä huudat ja myöhemmin Chekkonen. Cheekin lähdettyä lavalta kyltymätön yleisö vaati jätkän takaisin hoitamaan hommaan loppuun – ikuiset timantit lensivätkin pimenevään elokuun yöhön. Jare otti yleisönsä Tiihonen 81 -paidassa, josta kappaleita myytiin merkkarikojullakin. Timantit on ikuisia -kipaleen jälkeen laitettiin vielä Tinakengät lentämään. Kun stadiollinen ihmisiä ei millään saanut tarpeekseen, katsoi Jare rannekelloaan ja halusi vielä vetää vuoden ainoan keikkansa kunniaksi. Yksi biisi olikin vielä räppäämättä: Äärirajoille. Illan kruunasi kolmen encoren jälkeen valtava ilotulitus. Kaikessa huokui, ettei rahaa säästelty, vaan nyt mennään isolla liekillä.

Kuningas oli tullut takaisin. Cheekin brandi vahvistui suurena artistina. Jäähallikiertueen lippujen myynti alkaa ylihuomenna keskiviikkona 26. päivä, levy julkaistaan 16. lokakuuta. Tammikuussa jatketaan jäähallikiertueella – suuresti ja isosti. Vähemmän, mutta suuresti on nyt "Chekkosen" tapa hoitaa keikkailua. Kesällä 2016 taitaa odottaa vain ne suurimmat festarit.

Minulle jäi nälkä tutkia tarkemmin Cheek-brandia, mistä ulottuvuuksista se muotoutuu, ja millaisista teemoista se on rakennettu. Tähän haluan pureutua tavalla tai toisella.
 

Viikko sitten lauantaina pääsin taas pitkästä aikaa nauttimaan Lauri Tähkän esiintymisestä, kun hän nykyisen kokoonpanonsa kanssa esiintyi Seinäjoella. Laurin uuden vaiheen jälkeen häntä näkee lavatouhuissa Etelä-Pohjanmaan-Pohjanmaan seuduilla melko harvakseltaan, niin kyllähän tein kaikkeni, että pääsin nauttimaan hänen musiikistaan livenä ihan ”nurkan takana”.

Keikka veti taas mukaansa, puhdisti stressaantuneen mieleni. Naurahtelin itsekseni Laurin hetken mielijohteesta muodostuville spiikeille, vaikkei artisti tällä kertaa ihan parhaimpiin laurismeihin yltänytkään. Tähkän kohellukset ja tanssiaskeleet lavalla menevän musiikkinsa tahtiin saivat minut liikehtimään musiikin mukana, laulaen ääneen ja tunnelmoimaan silmät kiinni. Yhtäkkiä kesken konsertin havahduin tajuamaan, että olen kulkenut Laten matkassa jo pian kahdeksan vuotta! Onhan tämä aina kuin ystävän luokse palaisi.
 

Muistan yhä selvästi ensikosketukseni Lauri Tähkä & Elonkerjuun livevetoon marraskuussa 2007. Se oli se kuuluisa metrinen halko, joka iski. Vajaan vuoden päästä olin jo tutustunut kaikkiin bändiläisiin. Tämä kaikki oli sen alkua, mikä vaikutti täysin siihen, miten elämäni on edennyt, ja mihin olen päässyt.  Matkalla on sattunut ja tapahtunut paljon niin yksityisesti kuin ammatillisesti, ja molemmat puolet ovat punoutuneet yhteen muodostaen minusta sen, mitä nyt olen.

Olen nähnyt, mitä fanikulttuuri voimakkaimmillaan saa aikaan. Olen kokenut sen, miten fanit yhdessä tekevät bändin eteen paljon. Olen päässyt tekemään pro gradu -tutkielmani Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen julkisuudesta lehtihaastatteluissa viimeisellä mahdollisella hetkellä. Kesken tutkimuksen nimittäin Lauri otti uuden suunnan musiikillisesti. Näin jälkeenpäin voi todeta, että Tähkä jatkoi omalla musiikillaan enemmän itselleen tyypillisempään popimpaan suuntaan, kun taas Elonkerjuun poppoo on kulkenut Lagströmin Juhan tulon myötä rokillista polkua. Molemmat polut ovat olleet hyvin luontaisia valintoja, ja sopivat molempien pirtaan vahvistaen näin heidän imagoaan valitsemallaan tiellä. Valintaansa Lauri korostaa tyylikkäillä puvuilla. Nahkarotsi housuineen on jäänyt, mutta rokkaava meno on pysynyt mukana.

Heinäkuun Seinäjoen yössä Tähkän biisilistalta kuultiin niin LTEKin alkuvuosilta tutuksi tulleet Juomaripoika kuin suursuosion ajalta Pitkät Pellot ja viimeiseltä LTEK-albumilta Suudellaan ja Taivas on tumma ja tahmee. Ne sekoittuivat hyvin Laurin uudempaan tuotantoon, joista Kaunis ja Kiivas sekä Polte ovat saaneet livevesovitukset. Eteläpohjalaisia juuria ja lähtökohtaa on toki Etelä-Pohjanmaalla esiintyessä nostettava. Vaikka nykyisen kokoonpanon yhtyeen jäsenet ovatkin ympäri Suomea, niin esitellessään Revohkan jäseniä, Tähkä tuo esille jokaisesta jonkin koukun maakuntaan, kuten Jaakko ”Pastori” Kääriäisen vaimon sukujuuret. Vaikkei Lauri enää niin vahvasti tuokaan esille juuriaan, niin kyllä hän sen oikeassa kohtaa  mainitsee. Mielestäni on täysin ymmärrettävää, ettei Lauri ole enää niin vahvasti eteläpohjalainen, kuuluuhan hänen historiaansa myös parikymmenisen Turku-vuotta.

Lyhyesti sanottuna pro gradu -tutkielmani tutkimus osoitti kolme vahvaa päälinjaa Lauri Tähkä & Elonkerjuun brandikuvassa: Ensinnäkin Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen merkittävänä osana brandikuvaa oli vuosina 2009–2010 eteläpohjalaisuus sekä konserttien tunnelma. Toiseksi yhtye pystyi luomaan myös ystävyyssuhteet brandina yleisöönsä ja faneihinsa. Aineistosta nousi ilmi lisäksi yhtyeen jäsenten tavallisuus ja tarve terveellisiin elämäntapoihin. Voin nyt kolmisen vuotta myöhemmin tutkimuksen tekemisestä todeta, että molemmat suunnat tästä emoyhtyeestä ovat ylläpitäneet näitä brandikuvan osia imagossaan. Eteläpohjalaisuutta Elokerjuu tuo esille voimakkaammin toki kuin Tähkä, mutta esimerkiksi molemmilla on hyvin tiiviit suhteet faneihinsa, ja livebändeinä ovat Suomen ehdotonta eliittiä. Saa nähdä miten Laurin brandiin vaikuttaa levy-yhtiön vaihtaminen, mitä uutta tämä käänne tuo.

Useat ovat kysyneet, mitä työpäivieni aikana oikeastaan teen. Tällä hetkellä selkeästi eniten työaikaani vievät erilaisten isompien viestinnällisten tekstien tekemiset. Työni on siis laatia tänään tekstejä, mitä luet huomenna. Kun kiireinen kesä on hyvässä vauhdissa, on oiva aika pohtia viestintää yleisellä tasolla, mitkä kaikki seikat esimerkiksi tiedotteiden tekemisiin vaikuttavat.

Vaikka monet toisin usein luulevatkin, tekstin työstäminen vie aikaa. Tänä kesänä tekstilajeihini kuuluvat pääsääntöisesti tiedotteet sekä erilaiset ja erikokoiset uutiskirjeet. Tekstin laatiminen koostuu muun muassa käytettävien sanojen pohdinnasta, ilmaisun selkeyttämisestä ja tekstin kappaleiden järjestyksen tarkasta harkinnasta.

Kiireessä aina ei voi yltää hyviin suorituksiin, väsyneenä vielä vähemmän. Olen tarkkaakin tarkempi, mutta inhimillisiä virheitä tapahtuu. Saatan huomioida esimerkiksi kirjoitusvirheen juuri, kun tiedote on lähtenyt maailmalle. Silloin manaan itseni alimpaan maakuoppaan. Viime viikolla sain huomata, miten tapahtuma-aikaiset minimaaliset yöunet ja viikolla pitkiksi venyneet työpäivät vaikuttivat negatiivisesti tekstinlaatuun. Kriittinen minäni nostaa helposti päätään.

Otan viestinnälliset tehtävät tosissani, sillä julkaistut tekstit ovat omalta osaltaan muokkaamassa tapahtuman imagoa.

Rutiinillinen teksti sisältää asioita vain yleisellä tasolla. Siinä ei oikeasti ole ”lihaa luiden ympärillä”. Rutiinillisesti tehty teksti, joka muodostuu vain pakollisista osioista, ei mene pinnan alle. Juuri tuo pinnan alle meneminen, oikea kerronta, herättää kiinnostuksen. Tiedotteiden kohdalla tämä saattaa yhtenä osa-alueena vaikuttaa päätyykö asia median kerrottavaksi vai ei.

Omasta kokemuksestani monista eri projekteista ja työtehtävistä voin todeta, että viestintää on huomattavasti helpompi hoitaa, kun on kaikki mahdollinen tieto viestittävästä asiasta. Esimerkiksi, missä vaiheessa tuotantopuoli on kutakin asiakasviestintään vaikuttavaa osa-aluetta hoitamassa. Näin viestintätiimi voi suunnitella, mitä missäkin vaiheessa voi ja kannattaa informoida. Kun viestintäpuolella on kaikki oleellinen tieto, on sen helpompi tarkistaa, että asiakkaille annetut tiedot ovat oikein, esimerkiksi mainoksessa tai kotisivuilla.

Tiedonantoasioissa johdon on luotettava täysin viestintään. Siihen, että oikea tieto lähtee oikeaan aikaan. Jos luottamusta johdon ja viestinnän välillä ei ole, tämä vaikuttaa negatiivisesti viestintään ja viestinnän laatuun. Mitä enemmän johto on yhteydessä viestintätiimiin, sitä parempaa viestintä on. Tällöin viestintäpuolelle annettu informaatio on ollut selkeää ja tullut tarpeeksi ajoissa.

Unelmoin läppärittömästä päivästä, sillä silloin voisin tarjota aivoilleni vapaapäivän. Se olisi kuin pieni uimahetki kiireellisen päivän lomaan – tuuletusta ja virkistystä. Tämä kesä ei sitä todennäköisemmin tuo. Eilen sunnuntaina tein tiedotetta tälle aamulle. Onnekseni kirjoittaminen on osa minun ilmaisutapaani, ja rakastan tekstien tekemistä. Parasta on myös huomata, että olen kehittynyt tässä upeassa työssä.

Tämä kesä on nyt yhtä päivää ja kirjoittamista. Läppärin kanssa olen naimisissa. Mutta onneksi kirjoittavan käden ja ajattelevien aivojen yhteistyö toimii, eikä sammaloidu.

Tänään vietetään Ruotsissa suurta rakkauden juhlaa: Ruotsin prinssi Carl Philip ja Sofia Hellqvist sanovat toisilleen tahdon. Ruotsin kuningasperheen tapahtumien seuraaminen tuli osaksi elämääni kahdeksan vuotta sitten, kun analysoin opinnäytetyötäni varten kruununprinsessa Victorian mediallista kuvaa ja imagoa. On ollut mielenkiintoista seurata jälkeenpäin mihin suuntaan kruununprinsessan ja hänen miehensä, prinssi Danielin imagot ovat muuttuneet.

Ruotsin kuningashuoneessa on viime vuosien aikana tapahtunut paljon. Ruotsin kuningasperheen brandi on muodostunut monisyisemmäksi uusien perheenjäsenten myötä. Tosin myös monimutkaisemmaksi, sillä esimerkiksi prinsessa Madeleinen aviomies Christopher O’Neill ei kuulu varsinaiseen kuningasperheeseen, vaan kuninkaalliseen perheeseen. Hän ei ottanut vastaan prinssi-titteliä avioiduttuaan Ruotsin kuningasperheen jäsenen kanssa. Nyt uutena jäsenenä kuningasperheeseen tulee Sofia Hellqvist. Entisestä tosi-tv-tähdestä, glamour-mallista ja Project Playground -säätiön perustajasta tulee Ruotsin prinsessa.

Monet ovat valitelleet, kun Ruotsin kuningasperheen lapset ovat valinneet elämänsä rakkauden niin sanotusti tavallisten ihmisten keskuudesta, eikä ”sinistä verta” juuri heidän lapsillaan virtaa. Tosin prinsessa Madeleinen puoliso O’Neill on aatelinen. En olisi tavallisuuden tulemisesta kuningasperheeseen huolissani, sillä esimerkiksi prinsessat Estelle ja Leonore tulevat elämään koko elämänsä kuninkaallista elämää. He ovat jo syntyessään kuninkaallisia. He oppivat eri tapahtumien kautta, miten olla kuninkaallinen. Kuningasperheeseen ulkopuolelta tulevan on opittava pukeutumiskoodit, tavat toimia ja muut imagoon vaikuttavat seikat melko nopeassa ajassa. Näiden lisäksi heidän tulee perehtyä luonnollisesti maan ja kuningassuvun historiaan. Yleensä mediassa tästä ajasta puhutaan prinsessa- tai prinssikouluna. Esimerkiksi Prinssi Danielin kohdalla tyylissä tapahtui muutos parissa vuodessa ”kuninkaallisempaan” suuntaan. Kruununprinsessa Victorian silloisen miesystävän pukeutumistyyli vaihtui farkuista, lenkkareista ja lippalakista Lyle & Scott -paitoihin, mustaan takkiin ja Guccin kenkiin vuosina 2003–2005. Viimeisten vuosien aikana samankaltaisen prosessin on läpikäynyt Sofia Hellqvist: ”Käärmetytöstä” on kuoriutunut prinsessa.

Sofia Hellqvistin elämäntarina bikinikuvista ja Paratiisihotelli tosi-tv-ohjelmasta kuningasperheeseen on nykyajan tuhkimotarina, jollaista media haluaa ylläpitää. Samanlaista tarinaa on kerrottu häiden alla myös Walesin prinssi Williamin puoliso, Cambridgen herttuatar Catherinesta ja Norja kruununprinsessa Mette-Maritista. Ei heidänkään taustaansa ole pidetty niin puhtoisena suhteiden ollessa alkuvaiheessa. Kuningashuone on tuonut Hellqvistin historiasta esille erityisesti sen, että Hellqvist on tehnyt merkittävää työtä perustamassaan Project Playgroundissa. Hänen alkutaipaleensa julkisuuden henkilönä on häivytetty. Nyt hänen brandin elinkaareen vaikuttaa uusi elämänvaihe prinssin puolisona, prinsessana. Edessä on edustuksia, uusia säätiöitä ja tulevaisuus kuninkaallisten jälkeläisten äitinä. Niin, Sofia Hellqvistin asema kuningasperheessä muodostuu kahdesta seikasta: Ensinnäkin hän on ”vain” prinssin puoliso. Toiseksi hän ei ole syntynyt prinsessan asemaan. Näin hänellä on tukirooli kuningasperheen brandin muodostumisprosessissa. Hänen asemansa on jotakuinkin prinsessa Madeleinen ja tämän aviomiehen välissä. Jos Ruotsissa ei olisi tehty päätöstä sukupuolineutraalista kruununperimysjärjestyksestä, tulisi Hellqvististä kruununprinsessa.  Tähän tietenkin vaadittaisiin kuninkaan ja hallituksen hyväksynnät. Kysymys kuuluukin olisiko Ruotsi ollut valmis, että tatuoidusta entisestä mallista olisi tullut kruununprinsessa.  

Ruotsin kuningasperheessä on viimeisten vuosien aikana ollut jopa runsaudenpulaa hyvien uutisten kertomisessa. Seuraavaksi, hetkenä minä hyvänsä, syntyy uusi lapsi prinsessa Madeleinen perheeseen. Voi olla, että ennen kuin arvelemmekaan kruununprinsessa Victoria voi kertoa iloisia uutisia. Jos kaikki sujuu hyvin, ja perinteisen kaavan mukaan, prinssiparin perhe voi olla kasvamaan päin jo ensi vuonna.