Timanttinen Tähkä tarjoaa rakkauden räiskettä

02.03.2019 12:18

Oi että Late minkä oikein teit!

Lauri Tähkän uusin albumi, Meidän tulevat päivät, on täynnä toinen toistaan upeampia timantteja. Tai oikeammin kuin kuulaita päiviä kuusimetsässä, turvassa lämpimässä. Laten kappaleissa on aina toivoa. Vaikka tarinassa olisi surullista tunnetta, niin siinä ei ryvetä, melankoliaan ei vaivuta, vaan ollaan koko ajan pinnan päällä. Eteenpäin elävän mieli. Tuuheammassakin kuusimetsässä pilkottaa auringonsäteet puiden latvojen yläpuolelta saaden kauniita sävyjä aikaan. Varjoja on vain, jos on valoakin. Energia säilyy.

Lauri on siitä hieno laulujen tekijä ja artisti, että hän uudistuu levy levyltä. Silti tähkämäinen ote pysyy albumista ja biisistä toiseen. Kappaleiden ominaisin piirre on käyttää luonnosta peräisin olevia mielikuvia. Niiden tunteet ovat aistittavissa joka solulla, mielikuvien aiheuttamat tuntemukset taas joka aistilla. Levyä pyörittäessä voi tuntea raikkaan tuulenvireen poskilla, pehmeät huulet omilla, lämpimän auringon iholla, rakastavan hellän kosketuksen ja haistaa meren tuoksun sekoittuneena mäntysaippuan tuoksuun.

Laulut kertovat rakastumisesta, rakastamisesta ja eron hetkestä. Niissä tunteet ovat ehtaa tunnetta toisesta, kiinnittymistä toiseen. Näissä kappaleissa ei mässäillä yhden yön jutuilla, ei himota hanuria, eikä flirttailla seksillä. Tällainen parantumaton romantikko ja ikuisen rakkauden puolustaja tykkää. Itselleni ei mikään muu kävisikään. Useat levyn kipaleet kilpailevat keskenään vuosikymmenen rakkauslaulun tittelistä, SuomiLove varmasti kiittää.

Pitkään tunnustelin mielessäni, mikä olisi minun pirtaani se rakkauslaulu isolla R-kirjaimella. Lintu on todellinen rakkauslaulu. Jos Suomessa olisi kuninkaallisia, tämä kappale esitettäisiin häissä. Varmasti monessa ympäri Suomea tullaankin kuulemaan tästä erilaisia versioita. Jos se oikea puhuisi minulle kuin laulussa Late laulaa, olisin täysin myyty. Väkevänä kuin metsä kertoo aidosta rakkaudesta, joka kestää iäti. Se on kahden sielunkumppanin löytämän rakkauden kuvaus. Siinä toista kohdellaan hyvin, suojellaan pahalta.

Jääkukkia on kuitenkin se, joka tällä hetkellä on päässyt pureutumaan sydämeni sisään kaikkiin sopukoihin. Se kuvastaa sitä, että vaikka tapahtuisi mitä, niin toinen on siinä, vieressä. Se on uusi elämä itselleen täydellisesti sopivan kanssa, joka varmasti pysyy luona tulvikoot joet ja tuivertakoon tuulet kuinka myrskyisästi tahansa. Yhdessä ollaan toisessa kiinni, eikä luovuteta. Mustaherukan tuoksuinen tyttö -biisiin on kokki Tähkä yhdistänyt uskomattomat raaka-aineet upeaksi keitokseksi. Siinä on ripaus kitarallista etelä-Eurooppaa italian illassa puun alla, nokare tangomaisuutta Pohjanmaalta ja rutkasti rytmikästä iskelmää. Se kuvaa rakastumisen ensi hetkeä, ensikosketusta, rakastumisen riemua, läsnäoloa rakkaan kanssa, hellimistä ja ilo-oloa sen sydäntä tykyttävän tyypin keralla. Sytyn tähänkin.

Mattolaituri taas kuvastaa hyvin nuoruuden rakkauden muistoa vatsan perhosia myöden, vaikka aikaa onkin kulunut. Näitä käy läpi silloin, kun uusi ero on takana. En todellakaan ihmettele, miksi juuri Mä en pelkää ja Palavaa vettä on lohkaistu sinkuiksi, sillä ne ovat enemmän monipuolisemmin tulkittavissa ja taattua Tähkä-tatsia. Lisäksi ne toimivat hyvinä maistiaisina, eikä suurimpia helmiä paljastettu alkujaisiksi. 

Kynnyksellä on enemmän tiettyyn eron hetkeen liittyvä kappale. Kun on luovuttava rakkaastaan, vaikka rakkautta olisi jäljellä. Kun ei vain sovita yhteen. Tämä on täytynyt kokea, jotta siitä saa omaan elämään kosketuspintaa.

Napolin moottoritiellä on Laten levyn nopein veto. Se tuo rockabillyn 2020-luvulle. Kuuntelija kohtaa kappaletta kuunnellessaan suomalaisen Johnny Cashin Italiassa. Kuumaa, todella kuumaa. Peppu ei tasan pysy penkissä konserttisalikiertueella tämän biisin aikana, rock and rollilla menoon vaan.

Yksi levyn nopeista ja energisistä keikoille sopivista kappaleista on myös Tahdon elää. Se upposi sydämeeni kuin veitsi sulaan voihin. Se kertoo palavasta elämänhalusta, kuinka eteenpäin mennään sirpaleista huolimatta. Tahdon elää vie läpi kyyneleiden palasille menon jälkeen kohti uusia koettelemuksia, jossa Amorin nuoli rikkoo sydämen korjatakseen sen. Tämä kappale kuvastaa parhaiten omaa asennettani elämään ja elämännälkääni.

Monesti levyltä siirtyy omalle soittolistalle vain tietyt, todella sytyttävät kappaleet. Meidän tulevat päivät -pitkäsoitolta siirtyvät kyllä kaikki. Niin valoisia kappaleet ovat. Niissä on energiaa, toivoa ja elämänmakua voimalla ja iskevyydellä. Kiitos Lauri toivon kipinöistä - nämä kuvastavat uutta aikaani niin hyvin! 

Meidän tulevat päivät osoittaa hyvin, että Lauri Tähkä on selkeästi yksi Suomen musiikkitaivaan kirkkaimmista tähdistä. Hän on ottanut paikkansa eturivin artistien joukosta, eikä tämä tähti sammu tällä menolla. Tähkä on oikeastaan supernova. LTEKin räjähdys on saanut tähän artistiin ne raskaimmat alkuaineet, joista syntyvät upeammat kappaleet. Tähkä on täynnä rautaa, tinaa ja kultaa – ja niin on Meidän tulevat päivätkin.

Odotan innolla viikon päästä koetuksi tulevaa Tähkä konserttia. Harmittaa, ettei ole tiedossa toista keikkaa tällä rundilla. Loppuunmyydystä on heikko napata uutta keikkaa. Vaikka olenkin mielettömän onnellinen Tähkän tilanteesta, kaipaan sitä aikaa, jolloin pystyi ostamaan lipun keikalle vain viikkoa etukäteen. Eikä siitäkään ajasta ole kuin kuusi vuotta. Nyt nautin täydesti yhdellä kaikkien edestä. Tämän levyn jälkeen siitä jää jäljet sydämiin, varmasti.  

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella