Snellmanin sivistys – toimintaa yhteisen hyväksi

12.05.2021 09:07

Sitran Sivistys+ -projektin Sivistyksen tarina elää ajassa -blogiartikkelissa Vesa-Matti Lahti ja Pia Mero kuvailevat sivistyksen tarinaa: Sitä, millä tavalla sivistys, siis käsitys sivistyksestä, on muuttunut eri aikakausina sekä eri näkökulmista tarkasteltaessa. Sivistykseen ei olekaan olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Mero ja Lahti huomauttavat, että nyt 2020-luvulla sivistyksen arvo tulee palauttaa ja on aika sivistysihanteelle, joka huomioi systeemisyyden, maailmanlaajuisen hyvinvoinnin, kaikki eliölajit ja tulevat sukupolvet. He korostavat, että sivistykseen tulee liittyä vieläkin enemmän vastuunkantoa ja muutosvalmiutta, eikä vain oppineisuutta ja osaamista. Mero ja Lahti toteavatkin, että tänä päivänä sivistys-käsitteessä yksilö on keskiössä, minkä seurauksena luonnon ja yhteisöjen merkitys on pienentynyt minimiin. He muistuttavat, että sivistys on muutakin kuin yksilön ominaisuus. Samalla tavoin on ajatellut tänään juhlittava J.V. Snellman. Itsestäni tuntuu, että nykyään minäkeskeisyys on vallannut ihmisten ajattelun niin, ettei enää huomioida muuta kuin omaa etua. Minäkeskeisyydestä luopuminen yhteiskunnan, ja yhteisön hyväksi, on ollut tärkeässä osassa jo J.V. Snellmanin sivistyskäsityksessä 1800-luvulla. Mihin kyky toimia yleisen hyväksi, yhteiskunnan ja oman perheyhteisön hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sen myötä tavoittelu kohti inhimillisyyttä on hävinnyt?

Erityisesti nyt koronavuoden aikana on tullut ilmi, miten ihmiset nostavat esille omaa ahdinkoaan. Kuitenkin kaikilla on tavalla tai toisella vaikeaa, jokainen on jossain mielessä joutunut koville. Toiset ovat jääneet työttömiksi, toisten työttömyys on pitkittynyt, nuorten tärkeät elämänetapit on koettu videoyhteydellä, ikäihmisten viimeisistä vuosista yksi on mennyt lähes kokonaan kotona kyhjöttäessä ja monen oma elinkeino on ahdingossa. Näin 2020-luvulla sosiaalinen media tarjoaa omaan elämään sivistyksen kannalta vääränlaisen oman kuplan – ei löydy muita näkökulmia pureskeltavaksi. Näköala kapenee liiaksi, eikä ihminen enää kykene huomioimaan muiden olemassaoloa. Luin hiljan some-julkaisun, jossa isä kertoi tyttärensä kiusaamisen loppuneen tyttären kysyttyä kiusaajalta kuinka hän voi auttaa tätä. Mitä sulle kuuluu on voimakas lause, joka merkitsee paljon kysyttävälle. Tavat ja käytös ovat kuuluneet sivistykseen jo 1800-luvun alkupuolella. Näin Snellmanin päivänä onkin hyvä miettiä sivistystä ja sen merkitystä.

Sivistyneistö on kuvannut ihmisryhmää, joka on hankkinut itselleen tietyn oppimäärän tai tietyt sivistysihanteet ja käytöstavat. Kuitenkaan Snellmanille ei ollut olemassa sivistyneitä ja sivistymättömiä ihmisiä, vaan hänestä sivistys on ollut muutakin kuin tiedollista ja opillista koulusivistystä – valistusta ja käytöstapojen jaloutta. Snellmanille sivistys on ollut ollut yksilön tasolla ylhäältä päin vaikutetun, muovautumisen, ohella myös ihmisen omasta toiminnasta lähtevää. Lisäksi sivistyminen ei ole ollut Snellmanille vain yksilön sivistymistä, vaan kokonaisten kansakuntien ja yhteisöjen sivistymistä, johon vaikuttavat menneiden sukupolvien opit ja nykyisten toimet. Snellmanin sivistyskäsitykseen onkin kuulunut kolme sivistyksen muodostumisen eri tasoa: kansakuntien sivistys, yksilön sivistys ja yleisinhimillinen sivistys.

Snellmanista sivistykseen on siis liittynyt tärkeänä osana menneiden sukupolvien työn ja tiedon vastaanottaminen ja sen merkityksen ymmärtäminen. Näin kukin sukupolvi vuorollaan on kartuttanut omalla toiminnallaan edelliseltä sukupolvelta saamaansa sivistysperintöä. Snellmanin ajattelussa sivistyksen kolme tasoa juontavat juurensa inhimillisen kehityksen historiallisesta prosessista, jossa kulttuuri etenee kansasta toiseen, sivistys taas aikakaudesta ja maantieteellisestä paikasta toiseen. Tässä tärkeintä on ymmärtää mitä on siirtynyt kansakunnasta, heimosta ja aikakaudesta toiseen sekä mitä siitä on uudessa muodossaan kehittynyt. Traditio yhdistää näin aikakausia ja kansoja mahdollistaen samalla jatkumon kohti parempaa sivistystä eli inhimillisyyttä, mikä on Snellmanin koko sivistysidean ydin, ja Snellmanista tavoiteltava ideaali.

Inhimillisyyteen ovat kuuluneet 1) tietoisuus yleisestä ja kyky toimia tämän hyväksi, 2) tietäminen ja toiminta ideaalisen hyväksi sekä 3) toiminta inhimillisyyden päämäärään. Sivistys on Snellmanista lopulta ollut ihmiseksi tulemista, mutta tosi ihmisyys on vain pyrkimystä siksi. Tämän takia ihminen onkin aina matkalla sivistyksen tiellä. Hän voi aina sivistyä lisää. Toimiakseen yleisen hyväksi ihmisen on antauduttava yleisen palveluun ja jätettävä minäkeskeisyys, mitä siis peräänkuulutan nykypäivään. Snellmanista tällaiseen työskentelyyn kuuluvat eritasoiset yhteiskunnalliset toiminnat, oman perhekunnan hyvinvoinnin edistäminen ja tieteelle omien kykyjen antaminen.

Snellmanista yksilön sivistys on siis muodostunut ulkoisen maailman ja sisäisen ymmärryksen yhteensulautumisesta. Ihminen on Snellmanin mukaan tietynlaisiin, hänestä itsestään riippumattomiin, mutta häntä määrittäviin henkisiin ja fyysisiin olosuhteisiin, tiettyyn kansaan, perheeseen ja historialliseen tilanteeseen syntynyt sosiaalinen olento. Siten traditiot sitovat ihmisen tietynlaiseen ajattelu- ja toimintatapaan, kuten perheen ja suvun piirissä saatuihin oppeihin, uskonnollisiin arvoihin sekä yliopistossa omaksuttuihin tietämisen tapoihin. Tämän takia ihminen kokee tällaiset perinteet luonnollisina, minkä vuoksi ihminen on Snellmanista käsitettävä aina suhteessa perinteisiin, vallitsevaan yhteiskuntaan ja valtioon. Näin sivistys on ollut erilaista esimerkiksi säätyläistön kuin rahvaan parissa, mutta Snellmanin mukaan siis myös talonpojalla on ollut mahdollista olla sivistynyt.

Snellmanista omaehtoisen julkisen toiminnan kautta tapahtuva sivistyksen tavoittelu on ollut mahdollista vain miehille. Näin Snellmaninkin näkemykseen ovat vaikuttaneet kulttuuri ja perinteet: Ajalleen ominaisesti Snellman on ajatellut, ettei naisella ollut olemuksensa takia edellytyksiä omaehtoiseen julkiseen toimintaan, vaan naisen tehtävä on ollut elää miestään, avioliittoaan ja perhettään varten. Vain miehensä kautta nainen on kyennyt osallistumaan välillisesti ihmiskunnan korkeimpiin toimiin. Naisen tehtävänä on kuitenkin ollut hoitaa kodissa kasvatustehtävää ja toimia perinteen välittäjänä, mikä on ollut olennaista sivistyksen kannalta. Täten jokaisella on ollut omista lähtökohdistaan ja asemassaan mahdollista jollan tavalla toimia yhteiskunnan eteen. Naisilla se on ollut 1800-luvulla lasten kasvattaminen.

Snellmanin mielestä humaanisuus ja tosi, jalostuneempi, ihmisyys ovat olleet myös ihmiskunnan ideaali tavoite. Yleisinhimillinen sivistys on kansakuntien aikaansaannosta, sillä liike lähtee kansakuntien tasolta, niiden toiminnasta sekä hengestä. Snellmanin mukaan sivistyneimmän kansakunnan muodostaa se, joka on omaksunut eniten yleisinhimillistä sivistystä. Kuitenkin yleisinhimillinen sivistys on ikuisessa liikkeessä kehittyen ajasta toiseen yksittäisten kansakuntien toiminnan vaikutuksesta.

Mero ja Lahti tuovat blogikirjoituksessaan esille sivistyksen ulottuvuudet nykyajan haasteiden kautta. Ulottuvuudet ovat tiedollinen, eettinen ja yhteiskunnallinen. Haasteina taas ovat tiedollisella puolella kestävyyskriisi, liberaalin demokratian kriisi, eettisellä puolella puolestaan yhteiskunnallinen polarisaatio ja yhteiskunnallisella alueella kompleksisuuden kasvu sekä instituutioiden, talouden ja teknologian murros. Tuleekin kysyä mitä meidän pitää tietää, miten pitäisi toimia ja miten me onnistumme. Mero ja Lahti ovat listanneet myös erilaisia sivistyksen määritelmiä. Niiden osa-alueiden otsikkoina ovat ihmiseksi kasvaminen ja ihmisyys, järki ja vapaus uuteen, vastuu, osallisuus, tieto ja avarakatseisuus, ideologia sekä kehitys. Nämä osa-alueet ovat aihealueiltaan samoja, joita jo Snellman nosti parisataa vuotta sitten esille. Kun yhä sivistykseen liitetään ihmisen inhimillinen kasvu, oman vastuun ymmärtäminen, kyky olla osallisena ja käsitys yksilön ja yhteisön kehittymisestä yhdessä sekä kyky, taito ja tahto nimetä, arvottaa ja ratkaista aikakauden ongelmia, niin miksi yhä ihmiset ajattelevat ja toimivat minäkeskeisesti sekä kansakuntien tasolla käydään sotia ja yhä käyttäydytään sivistymättömästi? Varsinkin, kun jo 200 vuotta sitten on puhuttu yhteisöllisen hyväksi tekemisestä. On hyvä muistaa avarakatseisuus ja yhteinen kehitys: Olemme samassa veneessä. Jokaisella on siinä tärkeä rooli. Ilman toisia ihminen ei yksin pystyisi paljon mihinkään. Hyvinvointiin vaikuttaa jokaisen alan ja jokaisen ihmisen mukana pysyminen.

 

Käytetyt lähteet

Rantala, Heli: Sivistyksen käsitteen merkitysulottuvuuksista J.V. Snellmanin ajattelussa, 93–120 Teoksessa: Salmi, Hannu (toim.): Menneen ja tulevan välillä. 1800-luvun kulttuurihistorian lukukirja. Turun yliopisto 2011.

Wirilander, Kaarlo: Herrasväkeä: Suomen säätyläistö 1721–1870. Suomen Historiallinen seura 1974.

Lahti, Vesa-Matti ja Mero, Pia: Puheenvuoro. Sivistyksen tarina elää ajasssa. Blogiartikkeli.  Sitra / Sivistys+-projekti. Julkaistu 13. helmikuuta 2020. Haettu 6. toukokuuta 2021.

 

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella