Rakkauden kesästä rikkauksia elämään

Luin Kantrista Simo Eemil Rallin kolumnin Rakkauden kesä. Aloin miettiä asioita omalla kohdallani – vanhoja heiloja ja, miten elämäni on nyt tässä pisteessä. Yhtäkkiä tajusin kulkevani ajatuksissani sen polun, minkä olen kulkenut Simon ja koko vinoneliököörin kanssa. Sitä, miten folkrokki kolahti ja alekorista löytämäni CD jäi pyörimään uuden uutukaiseen soittimeeni kesäksi 2007. CD-levyn vihon kannen kuvassa viisikko oli persuksia myöden vedessä vain liivit päällään. Napatessani tuon albumin mukaani en tiennyt bändistä muuta kuin Maailma on renki -biisin ja rokkikukon, jonka olin jonkin haastattelun perusteella ehtinyt luokitella tulevaksi turhaksi julkkikseksi. Tuosta levyn ostosta on kulunut nyt yhdeksän vuotta.

Tuon rakkauden kesän jälkeen ei kulunut kuin muutama kuukausi, kun tällä neidillä oli yhtyeen kaikki silloiset levyt ja olin saanut päähäni metrisestä halosta menettäessäni LTEK-keikkaneitsyyden. Marraskuisen konsertin jälkeen 2007 tulin ostaneeksi myyntipöydällä minua odottaneen viimeisen vinoneliökorun ja puhuin ekat jorinat krääsä-Eijan kanssa. Puoli vuotta myöhemmin minusta tuli käännynnäinen pohjalaanen ja Syntymähäjy.

Muistan yhä ensimmäiset, niin jännittävät, kohtaamiset bändin jäsenten kanssa, muihin Syntymähäjyihin tutustumiset ja tietenkin ne niin maan mainiot keikat. Olen kokenut paljon, saanut upeita muistoja, kuten ainutlaatuisen junamatkan Auralan seisakkeelle ja yhden heiloistanikin.

Aika on kulkenut eteenpäin. Samalla myös suhde bändiin on muuttunut. Pro gradu -tutkielmaani sain haastattelun Simolta silloisen keulakuvan Tähkän Laurin ohella. Simon kommentti päätyi graduni alaotsikkoonkin: Lauri Tähkä & Elonkerjuu -yhtyeen julkisuus lehtihaastatteluissa - ”Tehrään eteläpohjalaisittain komiasti vielä” . Siitä on nyt nelisen vuotta. Työni ollessa vasta alkuvaiheessa Lauri lähti taivaltamaan yksin, ja gradun ajan jälkeen Elonkerjuun eteen asteli Lagströmin Juha, Lapuan lahja lavoille. Muistan ensimmäisen Juhan tapaamisen vähän liiankin elävästi. Kun tulee ensimmäisen paluusinkun videon katselutilaisuuteen akateemisen vartin myöhässä lahjan unohtaen autoon, on saanut varman muistijäljen artistin aivoihin.

Elonkerjuun kanssa tieni ovat kohdanneet niin vapaalla kuin työtehtävissä. Aina on ollut lämmin nähdä ja aina on ollut mukava rupatella. Vaikka tässä olenkin seurannut muitakin artisteja ja bändejä, niin kyllä Elonkerjuu on pysynyt elämässäni, vaikka tilanne välillä vaikuttikin toisenlaiselta. Että tällaiset kantamat ovat yhdellä rakkauden kesällä. Eli huoli pois, vaikka niin sanotusti räpätiräppää onkin saanut tilaa elämässäni, on Elonkerjuu ehdottomasti yhä vahvasti mukana.