Provinssin perjantain parhaimmat annit

13.07.2016 14:25

Tänään on hyvä päivä muistella Provinssin perjantaita, kun tapahtumalle on myönnetty Ekokompassi tapahtuma -ympäristösertifikaatti. Parina viime vuonna on ollut ajatuksissa edes piipahtaa Provinssissa, mutta jäänyt työtehtävien takia. Alue sinällään on tuttu, kun kävelylenkin maisemia ihan ”nurkan takana”. Parina viime vuonna olen organisoinut kaupungissa järjestettävän toisen festarin mainokset screeneille, tänä vuonna niitä ei näkynyt.

Provinssi on festarina taiten hoidettu. Syytä ollakin, kun vuosia on jo kymmeniä takana ja taustalla on ammattilainen firma. Sosiaalisessa mediassa nettisivuilla ja mainoksissa esiintyvä visuaalinen ilme – haalean kirkkaat värit ja origami-linnut – tulee vastaan paljon ennen portteja aitojen verhoamissa kankaissa. Tämä on hyvä, sillä festivaalitunnelman kohoaminen alkaa jo matkalla alueelle. Alueella ilmettä tukemassa olivat aitakankaiden lisäksi joessa uiskennelleet valkoiset origami-joutsenet ja puihin ”lentäneet” kirkkaat origami-undulaatit. Alueen reunojen puihin kiinnitetyt valkoiset leijat saivat valaistuksesta illan edetessä väriä ylleen. Siltojen alustat olivat värivalaistu visuaaliseen ilmeeseen sopivalla purppuralla. Levähdysalueen istuinlaatikotkin tukivat visuaalista ilmettä.

Festivaalialueet ovat yleisesti ottaen melko karuja, vaikka kuinka luonnonhelmassa oltaisiinkin. Kun viihtyisyyteen on panostettu ruoka-alueiden teltoissa ja bajamaja-ryppäät on sijoiteltu metsäkaistaleiden reunamille jollain tavalla piiloon suoralta katsekontaktilta, festivaalialue nostaa tasoaan visuaalisen ilmeen tukevien ratkaisuiden kera. Kun ruokavalikoima jäätelökioskia myöden on enemmän luksusta ja elämyksiä tarjoavaa, muodostuu festaristakin enemmän kuin festari. Paikalliset erikoisuudet Juurella ja Valkoinen puu sekä Kolme kaveria jäätelöautonsa kanssa antoivat Provinssin kokemiselle enemmän arvoa. Juomapuolella erityisempää otetta, valinnanvaraa ja elämyksellisyyttä olisivat tarjonneet esimerkiksi alueen omat erikoisbrandit Mallaskosken Panimo ja Kyrö Distillery Company.

Mielenkiintoista oli illan aikana huomata, että suomalaisen festivaalikulttuurin juomistavoissa on ikäpolvien välillä eroa. Alle kolmikymppiset nauttivat kyllä alkoholijuomista, mutta eivät juo itseään niin änkyräkänniin jo neljänkympin ylittäneet. 70-luvulla ja sitä aiemmin syntyneillä loppuillasta jalkojen kantamisessa ja puheessa oli huomattavissa liian monen alkoholiannoksen nauttiminen.

Nykyään hyvään festivaalikokemukseen ei riitä vain hyvät artistit menevän tunnelmallisten keikkojensa kanssa. Artistien on annettava parastaan, pääesiintyjien esityksiin on kuuluttava tanssityttöjä, tuliefektejä, valoseinä ja ilotulitukset. Provinssi on festivaali, jossa esiintyvät vain maansa parhaat ja suosituimmat sekä mielenkiintoisimmat artistit. Esimerkiksi tänä vuonna Ruotsista olivat perjantai-illassa esiintymässä Veronica Maggio sekä Silvana Imam.

Suomalaisista Provinssi-perjantain odotetuimmat artistit olivat Antti Tapani Tuisku, kuten maamme popin kuningas itseään tituleeraa koko nimellään, sekä rapin itseoikeutettu valtias Cheek. Näiden kahden esiintymisen vertailu on turhaa, sillä molemmat edustavat alansa huippua omalla tyylillään. Tuiskun keikka oli energinen ja sisälsi artistille tyypillisen herkän tunnelmallisen osuuden. Tuiskulle tyypillistä toista nostevaihetta ei Provinsissa koettu. Suurempana syynä varmasti oli Tuiskun esiintyminen puolikuntoisena. Silti popin Pedon esiintyminen ei jättänyt ketään kylmäksi. Mainland stagen perjantai-illan viimeisenä esiintyi ainoan keikkansa Pohjanmaalla koko kesänä vetänyt Cheek. Esiintyminen noudatteli aika pitkälle talvisen jäähallirundin kaavaa – energiaa ja vauhtia piisasi riittämiin. Parasta oli kuitenkin nähdä vilpittömästi kiitollisuutensa sanoiksi pukenut artisti, jonka median luomasta itserakkaan määritelmästä ei ollut merkkiäkään näkyvissä. Alku vuoden Alpha Omega Tourilla yleisölle sanotut asiat tuntuivat laskelmoivimmilta kuin Provinssin perjantaissa. Tiihosen sanat vaikuttivat tulevat suoraan sydämestä.

 

 

 

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella