Mihin vie Elonkerjuun tie

Perjantaina Elonkerjuun viulisti Johanna Koivun blogiteksti Elonkerjuun viimeisestä keikasta Vauhtiajoilla sai shokeeraavan vastaanoton. Pian tämän jälkeen yhtyeen pojat ilmoittivat yhtyeen Facebook-sivuilla Elonkerjuun olevan edelleen tauolla, mutta Jossu vakuutti Iltalehdelle, ettei hänellä ole siitä mitään tietoa. Jälleen kerran Elonkerjuun historiassa kävi, että ennalta määrittelemättömän pituisen keikkatauon aikana yhtyeestä lähtee jäsen pois eriskummallisen viestinnän jälkeen. Sanotaan, että muutos on ainoa varma asia elämässä. Toisen totuuden mukaan viestiessä voi kaikki mennä pieleen. Nämä kaksi ajatusta pitävät kyllä paikkaansa Elonkerjuun molempien lähtöilmoituksien kohdalla.

Olen sulatellut uutista tässä nyt viikonlopun yli ja katsonut mihin suuntaan uutinen lopulta kehittyy. Alun shokin jälkeen olen iloinen, että pystyin työskentelemään niin, että mahdollisimman moni sai tietoonsa Elonkerjuun esiintymisestä Vauhtiajoilla. Näin monet pääsivät näkemään Elonkerjuun vielä Koivun kera esiintymässä.

Alun perin Lauri Tähkä & Elonkerjuuna aloittaneen ryhmän musiikki määriteltiin folkrockiksi, kun yhtye ammensi sanotuksensa ja musiikkinsa pohjalaisesta kansanmusiikista, missä viululla oli oma tunnelmaa luova elementtinsä. Sittemmin, osin uuden solistin myötä, iloinen remmastelu on muuttunut rouheammaksi, lähemmäksi peristeistä suomirockia. Nyt, kun näyttäviä, värikkäitä vaatteita käyttänyt, taiteellista, visuaalista esiintymistä suosinut ja rokkia perinnesoittimella musisoinut jäsen on poissa, muuttuu Elonkerjuu näillä tiedoin mustiin puhuviin vaatteisiin pukeutuvan äijäköörin rockyhtyeeksi.

Viulu oli se elementti, joka erotti Elonkerjuun muista Suomen rockbändeistä. Pelkät eteläpohjalaiset murresanat sanoituksesta eivät enää riitä tarpeeksi tuomaan omanlaista vivahdetta musiikkiin ja yhtyeen imagoon. Jokaisella brandilla pitää olla joku seikka, mistä se tunnetaan, tekee sen ainutlaatuiseksi suhteessa kilpailijoihin nähden.

Paljon on muuttunut sitten Tänään ei huomista murehdita -levyn, jonka kiertueen aikaista yhtyeen julkisuuskuvaa tutkin pro gradussani (2012, löytyy LinkedIn-profiilistani, vaatii sisäänkirjautumisen). Tuolloin löysin 14 diskurssia yhtyeen julkisuuskuvasta haastatteluiden pohjalta. Nämä olivat:Taistelutie, Aina vain paremmin, Kaikkensa antaen, Terveellinen sielu terveessä kehossa, Tavallisuus, Suosio, Ulkonäkö ja karisma, Tähkä tähtenä, Aitous, Eteläpohjalaisuus, Yhtyeen suhde yleisöön, Fanitus, Luonto ja Perhe -diskurssit. Suosio ja mediapyörintä eivät ole niin suurta enää Lauri Tähkän lähdön jälkeen. Terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta haastatteluissa 2009–2010 puhuivat lähinnä Koivu ja Tähkä. Samoin ulkonäköön ja karismaan liittyvät seikat nousivat näiden kahden haastattelussa eniten esille. Toisaalta tuolloin he antoivat pääosin haastattelut. Juha Lagströmin tulon myötä haastattelujen antaminen on jakautunut tasaisemmin yhtyeläisten kesken. Näin yhtä yksittäistä keulakuvaa ja tähteä ei voi nostaa yhtyeestä.

Uskon, että tietyt osa-alueet säilyvät yhtyeen ominaispiirteinä, mutta se tietty ainutlaatuisuus, yhtyeen brandin koodi on muuttunut. Näin myös brandin persoonallisuus on muuttunut. Suosittelenkin, että Elonkerjuun nelikko lyö nyt viisaat päänsä yhteen ja miettii yhtyeen imagoon ja brandiin liittyviä ulottuvuuksia, mistä haluaa Elonkerjuun muutoksen jälkeen muodostuvan. Mitä kannattaa säilyttää, mitä uutta ottaa mukaan? Erityisesti kannattaa pohtia pitäytyäkö yhtyeen dnassa vai mikä olisi bändin ” the juttu”, mistä se tunnetaan.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: Elonkerjuu ei ole enää entisensä.

PS. Toivon niin elonkerjuulaisille kuin taiteilija Koivulle kaikkea hyvää koko sydämestäni. Olen ollut etuoikeutettu saadessani työskennellä yhteistyössä kanssanne. Suokoon elämä vielä mahdollisuuden tähän jokaisen teidän kanssanne.

Kuva: Johanna Koivu Elonkerjuun ensimmäisellä keikalla Juha Lagströmin kera 14.9.2012 On The Rocksissa Helsingissä. Kuvaaja: Reetta Uusikulku.