Mielikuvia ja tietoa sanavalinnoilla

22.08.2017 14:00

Tarkoitukseni oli perjantai-iltana ajon jälkeen muistella ja tunnelmoida tämän vuoden Vauhtiajoja kuun alusta. Matkaan lähtiessäni kuulin järkyttävät uutiset entisestä kotikaupungistani Turusta: ihmisiä puukotettu. Nyt viikonlopun uutisia ja some-keskusteluja seuranneena aloitin kaikkien tunteiden sekamelskan ja tapahtumasarjan tietoisuuden jälkeen käytettyjen termien, sanavalintojen ja näkökulmien pohdiskelun. 

Kun olin kertomassa kansainväliselle ystävälleni mitä Suomessa oli oikeasti tapahtunut, tajusin, ettei minulla ollutkaan niin selkeää kuvaa tapahtumista. Yritin etsiä tietoa, joka tarjoaisi kokonaiskuvan tapahtumista. Esimerkiksi kuolonuhrien syntymävuosista sai uutisista helposti väärän tulkinnan. Nyt Keskusrikospoliisi onkin informoinut heidän oikeat syntymävuodet. Tietenkin medioiden tärkeimpänä tehtävänä on kertoa, mitä kyseisellä hetkellä tapahtuu tai on tapahtunut. Silti kaiken uutistulvan keskellä olisi hyvä välillä koota se tarkistettu tieto, mikä tietyn ajan kuluessa on varmistuneesti tapahtunut Ja/tai tapahtuneesta tiedetään. Tämä myös saattaisi vähentää väärien tulkintojen mahdollisuutta.

Uutisen tekemisessä tämänkaltaisesta äkillisestä tapauksesta nopein ja helpoin tapa saada tietoa on haastatella silminnäkijöitä. Heidän haastattelunsa kuitenkaan eivät avaa välttämättä sitä tapahtumasarjan kokonaiskuvaa, vaan tapahtumien kaaosmaisuutta. Uutisten seuraajalle kokonaiskuvan saaminen auttaa hahmottamaan mitä oikeasti on tapahtunut. Näin myös järkytyksen tunne voi laueta helpommin. Kun kokonaiskuvaa ei saa luotettavasta tiedotusvälineestä, saavat sosiaalisessa mediassa levitettävät materiaalit ja niiden tulkinnat suuremman vaikutuksen ihmisten mielikuvien muodostamisessa.

Ihmiset, niin kuin mediat, tulkitsevat aina asioita omista lähtökohdistaan. Sekä pro gradu -tutkielmassani (Uusikulku 2012) että kirjallisessa opinnäytetyössäni (Uusikulku 2008) selvitin, miten mielikuvat, imagot ja brandi syntyvät. Mediavälitteisessä kuvien prosessissa vaikuttavina tahoina ovat eri mediavälineet, muut tietolähteet sekä tulkinnat muille, kuten sosiaalisessa mediassa. Nämä henkilö työstää omien mielikuviensa, tulkintojensa, uskomustensa ja sisäisten totuuksiensa eli maailmankuvansa kautta. Ihmisen tulkintaan vaikuttavat hänen luulonsa ja tietonsa uutisen aiheesta sekä oletuksensa kyseisen median luotettavuudesta tiedon lähteenä. (Uusikulku 2012: 24–30). Mediavälitteinen kuvien prosessi näkyy selkeästi some-keskusteluissa Turun iskun jälkeen. Kummallisin tulkinta, minkä olen lukenut, on, että Anssi Kela olisi syyllinen puukotuksiin, kun hän on osallistunut rasismia vastaan järjestettyyn tapahtumaan artistina, ja on perjantaina ilmoittanut käyttämissään sosiaalisen median kanavissa huolestuneille faneilleen olevansa kunnossa ja turvassa sekä nähneensä puukotuksen jälkitilanteen. On eri asia antaa uusi elämä jo pahoin pahaa kokeneille kuin hyväksyä viattomien uhriksi joutuminen. Tämä Anssi Kela murhaaja -näkökulma on yksi esimerkki maahanmuuttokeskustelusta, johon tasavallan presidentti Sauli Niinistö viittasi sanoessaan halu väärinymmärtää on suurempi kuin yritys ymmärtää, ja, että yritetään ymmärtää, mitä toinen suomalainen ajattelee. Some-keskusteluita lukiessa on valitettavan helposti havaittavissa, että jyrkkien näkökulmien edustajat eivät edes halua ymmärtää toista osapuolta. Myös sanavalinnat ovat erilaisia, ja helposti tartutaan toisen osapuolen käyttämiin yksittäisiin sanoihin. Tästä asetelmasta ei synnyt rakentavaa keskustelua, joka veisi asiaa eteenpäin.

Maahanmuuton suuri aalto on tuonut maahanmuuttokeskusteluun uusia termejä: kantasuomalainen, suomalaistunut maahanmuuttaja, maahanmuuttaja, toisen sukupolven maahanmuuttaja, maahanmuuttajataustainen, pakolainen, turvapaikanhakija, syntyperältään suomalainen värillinen. Näitä termejä sekoitetaan keskenään aika ajoin keskusteluissa. Yksi hyvä paikka tarkistaa näiden termien merkitykset on maahanmuutto-sivusto, jota ylläpitää sitoutumaton asiantuntija. Tasavallan presidentti Niinistön kommentoidessa medialle Turun iskua, hän ei lähtenyt erottelemaan auttajia ulkomaalaisiin ja kantasuomalaisiin, vaan puhui ihmisistä: ”Useilla ihmisillä syttyy auttamishalu, kun joku on uhattuna.”

Sanavalinnat vaikuttavat mielikuviin ja ovat myös luomassa tunnetta sekä vaikuttamassa tunteisiin. Uutiset toteutetaan pääsääntöisesti niin, että ne kertovat totuudenmukaisesti tilanteen tarkoituksenmukaisessa muodossa. Tällöin käytetään neutraaleja ilmaisuja ja pyritään käyttämään eksaktisti tarkoittavia sanoja. Toisaalta nopeassa uutistuotannossa ei ole aikaa pohtia tarkkaan sanavalintoja, sanojen merkitystä ja terminologiaa. On huomioitava, että jopa sanajärjestykselläkin voi olla merkitystä.

Erityisesti tiedotteita tehdessäni, mutta myös esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani, pohdin juurikin sanojen merkitystä. Tiedotteiden tekemiseen on normaalisti enemmän aikaa kuin uutisen, mutta esimerkiksi festivaalilla tiedote toteutetaan aika lailla hetkessä. Tiedotetta laatiessani mietin sanavalintoja siksikin, etten halua käyttää samoja sanoja useampaan kertaan. Synonyymeja hyödynnänkin jonkin verran, mutta keskenään vastaavilla sanoilla on monesti merkitysvivahteita. Legendaarinen on eri kuin tarunhohtoinen. Festivaalin jälkeiseen lopputiedotteeseen käytetään vielä enemmän aikaa, sillä siinä kerrotaan tapahtuman saavutukset.

Tänä kesänä säät ovat olleet todella vaihtelevia, niin myös elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Luonnollisesti sadesäällä on vaikutusta yleisömäärään ulkoilmatapahtumassa. Vauhtiajot-perjantaina sade oli jatkuvaa. Aiemmin viikolla medialle arvioitu kävijämäärä oli tällaisessa tilanteessa liikaa. Kuitenkin yleisöä oli kokonaisuudessaan ilahduttavasti paikalla. Tämä positiivisuus haluttiin tiedotteeseen, ja kyllä, päädyin tiedotustehtäviin kaikesta vapaan iloitsemisestani huolimatta. Koska uutiskriteerien kärjessä loistaa negatiivisuus, piti tarkkaan miettiä, miten asiat ilmaistaan. Sadesään tavoite saavutettiin, ja Vauhtiajot palaa perinteikkäälle paikalleen heinäkuun viimeiselle viikonlopulle. Silti oli media, joka muisti mainita yleisömäärän laskun edellisvuodesta – eli vanhoja uutisia oli kaiveltu. Tämä on sitä uutisjournalismia, mutta silti kaipaisin lisää myönteisempää otetta tällaisten uutisten toteuttamiseen. Onhan se nyt hyvä, että tapahtumia järjestetään, ja ihmisiä niihin tulee sateesta huolimatta. Ikäviä uutisia tulee nykyään jo riittämiin – Turun isku päätyi Siperian ja Espanjan terrori-iskujen väliin.

Toivoisin myös vähän enemmän sitä yhteistä säveltä ja myönteistä ajattelua kaikilta. Olen huomannut, että tämä uusiutumisen ja uusien haasteiden teemavuoteni on saanut minut avoimemmaksi kokeilemaan kaikkea uutta. Loppujen lopuksi nämä ovat osoittautuneet kivoiksi kokemuksiksi. Suomen 100-vuoden sloganina on Yhdessä – Tillsammans. Jos nyt Turun tapahtumien seurauksena eri tavoin ajattelevat ihmiset ajautuvat ”poteroihinsa”, eikä yhdessä yritetä saavuttaa parempaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuutta, niin terrorismi on jo voittanut. Nyt, jos koskaan, on hyvä ottaa aikaa sen miettimiseen, mitenkä mielipiteensä esittää, ja miten toisen näkökulman haluaa tulkita sekä ennen kaikkea, mitä toinen oikeasti on tarkoittanut. Viestinnän teorioissa mainitaan, miten viestinnällä on suurempi todennäköisyys mennä pieleen. Siksikin niin viestijän kuin vastaanottajan on hyvä tehdä töitä viestin saavuttamiseksi juuri niin kuin sen tarkoituskin on tulla tulkituksi.     

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella