Laurin liekehdintää – Tähkän taikaa

07.05.2017 11:45

Olin jo unohtanut nykyisessä ”osta liput heti myyntiin tultua ja odota keikkaa kuukausia” -aikakautena millaista on tuntea keikkakaipuuta ja lähes ex tempore lähteä keikalle, kunnes vappu vapautui kalenteristani elämäni muuttuessa tänä vuonna ensiksi kolarin seurauksena ja sitten toisen artistivaihdoksen myötä. Kun omasta kaupungista ei löytynyt mitään, niin keikkakaipuussani etsin missä Tähkän Lauri on vappuna keikalla. Sen enempää ajattelematta varasin vapun Kalajoelta.

Sieltä sitten hiekkadyynien keskeltä löysin itseni, vaikka vasta päivää aiemmin olin lähtenyt Profeettojen jälkeen Turusta, ja vappuaamu valkenikin valkoisena. Kun keikka lopulta alkoi, se todella alkoi. Tunnelma oli heti katossa, ja sitä se oli encoren jälkeisiin taputuksiin, vaikka tällä erää Tähkä ei hypännytkään edes pianon päälle. Tähkällä on maaginen kyky elävöittää yleisön ja bändin välinen energiavirta salamana ja pitää se korkeissa sfääreissä koko keikan ajan. Hän osaa ottaa suureen syleilyynsä keikkavieraat niin yhdessä kuin erikseen. Hän bongaa tutut keikkakiertäjät ihmismassasta reagoiden niin aidosti, elävästi ja riemulla, ettei epäselvyyttä ilosta ole.

Lauri on eläessään yhtä aidon energinen kuin lapsi leikeissään, ellei enemmän. Hän on kuin kujeileva kakara, kesäinen tuulahdus ja pyrähdysmäisesti liikkuva orava. Hän on paras irtiotto arjesta. Ja mikä parasta bändin jäsenten tapa soittaa, eläytyä ja tuplata Tähkän liikkeelle paneva energia sopii niin täydellisesti yhteen Tähkän kanssa kuin kesäisenä kuuman hohtavana päivänä morsiamen huulet sulhasen huuliin heidän juuri sanottuaan tahdon.

Oma elämä, Ei kukaan tuu sulta tuntumaan, Morsian, Pojat ovat poikia ja muutamat kipaleet vanhemmilta levyiltä eivät olleet Revohkan ja Tähkän esittäminä vain biisejä, vaan ne nousivat tasolle, jossa kokemus oli jotain suurempaan, tarunhohtoista. Kipua oli oikeutetusti Vain elämää -biiseistä biisilistalla, mutta muuten oli erittäin mukava, ettei niitä liikaa viljelty.

Parasta Laten keikoissa on aina ollut laurismit, jotka virtaavat ulos jostain tämän eteläpohjalaissieluisen Varsinais-Suomen maille rantautuneen ikuisen pojankoltiaisen sisältä yhtä voimalla kuin vesi vesiputouksesta, mutta yhtä lempeästi kuin pehmoisen, hellän ja pitkän suudelman aikaansaama väristys sisällä. Ainoa miinus itselle tulee, kun näitä laurismeja ei tahdo muistaa enää keikan jälkeen. Ne haihtuvat mielestä kuin aamu-usva auringon lämmittäessä yönkosteaa peltoa. Voihan lempo sentään! ”Lämmitämme teille niin paljon öljyä, että saatte kunnon munkit.” Vapun laurismi – jos muistan oikein.

Enää ei ole kuin hetki, ja Tähkän taikaa on koettavissa Hartwall Arenalla. Jostain luin, että lupailtu on, ettei vierailevia laulajia ison kirkon lavalla nähdä. Tämä on hyvä, sillä tämä tähti tuikkii niin kirkkaasti, ettei edes taivaalla loistava kuu voi valaista niin voimalla. Tähkän energia on niin voimakas, että muiden tulo lavalle ei antaisi täyttä oikeutta voiman ja virran määrälle, mikä yleisön ja Tähkän välillä roihuaa. Kukaan muu ei pysty käsittelemään vastaavaa liekkiä. 

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella