Isäntä talossa

03.03.2016 20:00

Tänään olen Spotifystä luukuttanut Me ollaan ne pt 2 -biisiä ja kuunnellut välillä Jare Henrik Tiihosen promopäivän ajatuksia radiokanavalta toiseen. Samalla olen muistellut perjantaisia tapahtumia Helsingissä Alpha Omega Tourin päätöskonsertin merkeissä. Tämä laittoi myös pohtimaan Cheekin esiintymisen valttikortteja.

Vaikka olin jo ehtinyt kokea kaksi Alpha Omega Tourin uskomattoman upeaa keikkaa, oli Hartwall Areenan kokonaisuus silti omansa samanlaisesta kaavasta huolimatta. Toisaalta kokoluokkansa vuoksi Hartwall Areenan konserttia väkisinkin vertaa helpommin aikaisempiin stadion-konsertteihin kuin muihin jäähallikeikkoihin. 

Ensimmäisenä Cheekin konserteissa huomio kiinnittyy siihen, miten nopeasti ja helposti jätkä saa yleisön mukaansa. Eikä missään vaiheessa yleisö jähmety paikalleen. Vaikeinta Cheekille näytti Hartsulla olevan saada yleisö pysymään hiljaa, kun hän halusi aistia yleisön ja itsensä välillä virtaavan energian.

Hartwall Areenan konserttiin moni odotti liutaa yllätysesiintyjiä, kuten stadion-konserteissa, mutta toisin kävi. Kiertueen feataajien lisäksi mukana Suomen kärkiartisteista olivat vain Jonne Aaron, Elastinen ja Jenni Vartiainen, joka oli jo nähty mukana Hämeenlinnassa. Helsingissä päästiin kokemaan Leveellä-kappale kera Kapasiteettiyksikön kundien. Tosin tämäkin tapahtui ensimmäisen kerran jo kiertueen alussa Helsingin vanhalla jäähallilla. Muiden artistien puuttuminen verrattuna maamme ykkösartistien edeltäviin konsertteihin samassa paikassa ei Cheekin Alpha Omega Tourin jäähallirundin vikalla keikalla tahtia haitannut. Tämä seikka oikeastaan vielä vahvisti sitä ajatusta, ettei Cheek tarvitse muiden artistien hehkua ja energiaa pitääkseen yleisön mielenkiinnon keikan tapahtumissa ja mukanaan alusta loppuun. Pahat kielet sanoisivat tähän, ettei hän halua jakaa tuottoaan muiden kanssa. Kyllähän loppuunmyydystä jäähallikiertueesta hyvän tuntipalkan saa.

Toisaalta rahaa jäähallirundiin saa kyllä palamaan "ihan kivasti" - ja Cheek näemmä halusi antaa lipun ostaneille vastinetta.Toisaalta leijonan pää -lavaste, Cheekin logon mallinen lavan etuosa, pyrot ja laserit kertoivat osaltaan siitä, että maamme tämän hetken ykkösartistin oli osoitettava myös rakenteellisesti mahtavuutensa. Massiivinen lava ja näyttävät tehosteet eivät riittäneet tourin päätöskonserttiin, vaan areenallinen väkeä pääsi vielä kokemaan ilotulituksiakin hallissa. Ainoa miinus puitteissa oli, ettei videotarinaa näytetty hallin omalta mediakuutoltakin. Lavarakennelman muutamat screenit osoittautuivat liian pieniksi päädyn yläkatsomon näkökulmasta. Vielä, kun se mediakuutio oli osin näköesteenä.

Vaikka Cheekin itsevarmuus ja asenne sekä isosti esiintyminen saattavatkin näyttäytyä suomalaisessa vaatimattomuutta korostavassa kulttuurissa pullisteluna ja egoiluna, pinnan alta löytyy aidon tunteikas ja muut huomioonottava ihminen. Cheek välispiikeissään toi esille kiitollisuuttaan saada olla siinä hetkessä ja nykyisessä elämäntilanteessaan. Hän esitteli jokaisen orkesterin jäsenen korostaen kunkin kohdalla tämän roolia keikalla ja koko kiertueella. Vaikka yleisö jo muutenkin vislasi, huusi ja taputti sydämensä kyllyydestä kullekin vierailevalle tähdelle, niin Cheek vielä pyysi antamaan aplodit kyseiselle artistille tämän esiintymisen jälkeen. Cheek selvästi harkitsee, mitä sanoo välispiikeissään. Toisaalta harkinnan kautta hän myös tarkoittaa, mitä sanoo. Kaiken energisen latauksen ja kaikkensa antavan menon keskellä oli hyvin seesteinen, kiitollinen ja onnellinen mies. Itseironiasta kertoo Cheekin ja tuplaajien Brädin sekä TS:n keksimä parin askeleen ja kädenliikkeen tanssi Jossu-biisiin - tanssi ja tanssijat eivät ole osa tämän miehen showta.

Vaikka koko keikan ajan tunnelma säilyi korkealla, hyvänä ja energisenä, tuntui minusta jotain puuttuneen. Jotain, minkä koki Olympiastadionilla.Tämä on hämännyt minua viikonlopun yli ja alku viikon. Cheek saa energian virtaamaan yleisössä ja hänen ja yleisön välillä. Mutta löytyikö Olympiastadionilla yleisön keskuudessa jokin erityinen yhteishenki, mikä nostatti tunnelmaa entisestään?! Vai välittivätkö isommat näytöt kauemmaksi lavan tunnelman paremmin? Entä mikä merkitys oli lopun ukkosmyrskyllä tunnelmaan? 

Mieleeni Hartsun keikka silti jää, omanlaisena, herkästä tunnelmasta bilemeininkiin vaihdelleena keikkana. Juuri sellaisena ykkösluokan konserttina, minkä vain Cheek voi järjestää. Paras muisto on ehdottomasti lopun yllätys Cheekille itselleenkin, kun herran luottomiehet, tuplaajat, ikiaikaiset ystävät Brädi ja TS ojensivat illan kuninkaalle koko kiertueen kruunuksi Alpha Omegan triplaplatinan ja Kuka muu muka -albumin oktoplatinalevyn.

 

Apollon jatkot: Chekkonen saapui dominoimaan

Cheekin Alpha Omega Touriin kuului jokaisella paikkakunnalla järjestetyt jatkot, missä Cheekin järjestämät dj:t pitivät tunnelmaa yllä, ja jossain vaiheessa Cheek heitti ilmoille pari kipalettaan lähicrewn fiilistellessä mukana lavalla. Päätöskonsertin jatkot järjestettiin Apollo Live Clubilla Helsingin ydinkeskustassa. Tunnelma oli hyvä - ihmiset tanssivat, nauroivat, lauloivat ja joivat. Perusyökerhomeininkiä suurella odotusarvolla kerrottuna. Spekti lisäsi nostetta parilla livekipaleella.

Yläkerrassa sijaitsi suljettu VIP-tila, jossa oli aitio tanssilattialle. Siellä juhlivat Cheekin kiertueväki ja ystävät. Kun puoli kaksi Cheek saapui katsastamaan meininkiä parvekkeelle, älypuhelimien kameroilla oli vain yksi suunta. Tuolloin toinen dj:stä huomioi tilanteen sanomalla, että Chekkonen on saapunut rakennukseen, ja laittamalla Äärirajoille-biisin soimaan. Cheek otti yleisönsä: Hän nousi pöydälle, kieppui pylvään ympärillä ja loi tahtia ilmaan kädellään. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa. Tämän jälkeen tulleen Kyyneleet-kappaleen paikalle saapunut juhliva kansa lauloi puhelimien taskulamput ilmassa heiluttaen Cheekille, joka snäppäsi tilanteesta kuvaa. Tätä miestä jengi oli koko illan odottanut. Kun moninkertaisen platinan miestä ei lavalle puoleen tuntiin kuulunut, ei yleisö oikein jaksanut enää innostua tiskijukkien huudatuksiin. Suuri hype laski huomattavasti.

Hyvää kannattaa odottaa, parasta vieläkin enemmän. Kun tunti oli odotettu, saapui Cheek vihdoin porukkansa kanssa lavalle. Yökerhollinen väkeä leimahti liekkeihin välittömästi. Ei ollut epäilystäkään, kuka oli isäntä talossa - ja sen Cheek myös näytti. Taas valtaisa energia ja draivi päällä. Eikä tällä erää ollut vauhtia antamassa kirkuvat teinit, jotka median mukaan ovat Cheekin fanikuntaa. Nyt ei ollut taimattuja aikatauluja ja ylimääräisiä valoefektejä. Oli vain Cheekin esiintymisen energia. Vaikkei tämä esiintyminen kestänyt kuin neljä biisiä, sai tästäkin huikaisevan paljon. Upea, menevä hetki, jota ei mikään päässyt häiritsemään.

Monet Cheekin fanit ovat sanoneet jatkoja koettuaan kaipaavansa klubikeikkoja. Tämä on sitä aidoimmillaan, mihin Jare Tiihonen on syntynyt: pistämään bileet pystyyn. En yhtään ihmettele, minkä takia Kasisali on aikoinaan täyttynyt. Energia ja meno ovat ne, mitkä tekevät Cheekistä Cheekin. Energiseen esiintymisen pohjautuu koko menestys, täytetyt jäähallit ja stadionit. Se on Cheekin brandin ydin.  
 

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella