Elastinen Feat. - Live – ei vain yhden artistin show
Siinä, missä monet ovat tänä viikonloppuna palanneet tulevaisuuteen, minä olen palannut mielessäni vielä viikon takaiseen.
Ihana, mukaansatempaava, rento ja raikas. Sitä kaikkea oli Elastinen Feat. - Live. Konsertti toi tunnelmaltaan mieleen Lastenklinikan kummien Elämä lapselle – konsertit, joihin kokoontuvat Suomen kärkiartistit oman biisinsä kera. Elastinen Feat. - Live oli enemmän, sillä tässä konsertissa kukaan ei markkinoinut uutta sinkkuaan tai hittibiisiään, vaan artistit yhdessä pitivät hauskaa lavalla ja veivät yleisöä tunnelmasta toiseen. Elastisen keikaksi konsertin tunnisti konserttirauhan sopimisesta peace-merkillä ja aiemmin mainitsemastani rentoudesta. Vaikka konsertti oli tarkkaan käsikirjoitettu, se ei hallinnut.
Konsertin lavaratkaisu oli toimiva, sillä keskellä areenaa olleen 360-lavan ansiosta suurelta osin yleisö pääsi näkemään artistit läheltä ja kokemaan kontaktia artistien kanssa. Konsertti ei myöskään ollut loppuunmyyty, mikä itse asiassa oli hyvä asia. Esimerkiksi permannolla oli tilaa tanssia ilman, ettei koko ajan osunut vieressä jammaileviin. Tämä lisäsi huomattavasti keikan nautintoa. Vaikka keikka olikin hyvän mielen keikka ja menoa riitti alun Lemposta lähtien, sähköistyi ilmapiiri huomattavasti Cheekin ilmestyttyä lavalle ja "profeettojen" ottaessa lava haltuun.
Konsertti oli nimensä mukaisesti Feat. Feataajia riitti aina ohjelman tähdistä Rähinän jätkiin – samoin Elan asukokonaisuuksia. Loppuosuus tuntui kestävän enemmän kuin lätkämatsi. Juuri, kun kuvitteli viimeisen biisin olevan käsillä, tempoa nostettiin lisää, ja artistien määrää lavalla lisättiin, tanssijoita unohtamatta. Peggy ei ollut viimeinen biisi, vaan luonnollisesti Anna soida.
Mitä sitten jäin kaipaamaan? Kahta huippuartistia ja neljää biisiä. Olisihan ollut helmeä, että lavalle täyttä tähtikarismaa olisi tuonut kakskymppisen kropan ja 10 senttiset korot omaava Paula Koivuniemi Mikä boogien tahtiin rap-äijien keralla. Tähän erikoisiltaan olisi ehdottomasti kuulunut Juha Tapion kanssa sarjan viimeisessä jaksossa tehty Parasta aikaa, jonka yhteydessä Määränpää olisi kuulostanut mahtavalta. Kipinän hetki tuli, mutta finaalin alla Hartwall Arenalla olisin suonut kuulevani Kisa-biisin 13 vuoden takaa.En usko, että yleisö olisi ollut yhtään pahoillaan, vaikka konsertti olisikin saanut vielä jatkoerän.
Hieno, yksinkertainen lisä konserttikokemukseen oli ilmapallojen jako konsertin jälkeen, vaikkakin sponsorin mainospalloja olivatkin.
Toivottavasti Maikkari älyää lähettää konsertin vielä televisiosta, ja toivottavasti vielä tästä hienosta ohjelmakonseptista tulee yksi kausi lisää. Suomessa on lukematon määrä taitavia artisteja ja vielä on monia hienoja lauluja toteuttamatta. Tuollaisen konsertin tunnelman haluaa varmasti kokea uudestaan.