Elämän vaikutukset

14.07.2019 12:50

Olen viime aikoina miettinyt elämää ja sen käänteitä melkoisesti. Keväällä aloitin selvittää sukumme tarinaa kirjalliseen muotoon tuleville sukupolville – olkoon se minun perintöni ja suurin saavutukseni. Tarkoituksenani oli haastatella suvun vanhimpia ja laittaa historiaa ylös. Kuitenkin päädyin myös varmistamaan päivämääriä edellisistä sukututkimuksista ja lopulta olen itsekin sellaisen pauloissa.

On ollut mielenkiintoista selvittää juuria, mutta on ollut myös kiintoisaa huomata miten menneiden sukupolvien elämänpolut vaikuttavat vielä minunkin elämääni. Jos esimerkiksi isoisäni isoisän isä ei olisikaan muuttanut sukumme tilalle, tai jos isoisäni ei olisikaan ottanut tilaa hoitaakseen, elämäni olisi täysin erilaista, tai ainakin sen lähtökohdat. Toisaalta on tapahtunut sellaisia elämänkäänteitä, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa, kuten isoveljien valinnat, lasten menehtymiset ja puolison äkillinen poismeno. Kun näitä elämiä on käynyt läpi, niin oikeastaan omat haasteet tuntuvat pieniltä. Toisaalta miten minun elämäni tulkitaan parin sadan vuoden päästä, on taas asia erikseen. Itse olen huomannut nyt kaipaavani elämäntilanteen vaihtumista – millä tahansa elämän osa-alueella. Ehkä tietämättäni elän taitekohtien välissä olevaa aikaa, kun kuitenkaan nykyistä en koe enää omakseni ja menneeseen en halua enää palata.

Välillä elämässä kaipaa irtiottoja arjesta. Alkavalla viikolla siihen tulee osaltani mahdollisuus, kun pääsen kokemaan vielä kerran yleisöstä käsin Seinäjoen Vauhtiajot. Iltatapahtuma on täynnä loisteliaita artisteja: Vesala, Happoradio, Tähkä ja Ketonen – muutama mainitakseni. Odotan myös jatkoilla esiintyviä artisteja, jos vain tulehduksen jylläämä kehoni kestää pitkät päivät. Toinen irtiottoni tuleekin sitten elokuun alussa vähän rauhallisimmissa merkeissä, kun näen Isonkyrön vanhassa kirkossa mahtavan Elämänkuvat–teoksen, missä eri aikakausien henkilöiden elämää tuodaan esille rinnakkain. Odotan innolla tätä elämystä, johon katsojalle näkyvästi vaikuttavat baritoni Waltteri Torikka, sopraano Päivi Nisula, Vaasan ja Seinäjoen kaupunginorkesterit, Vaasan oopperakuoro ja lapsikuoro.

Kyllä sitä saa olla onnellinen, että elämänsä aikana pääsee nauttimaan toisten taidoista ja sydämellä tekemisestä. Sen olen viime vuosina huomannut, että elämässä on ihan pieniäkin hetkiä, jotka saavat tuntemaan itsensä maailman onnellisemmaksi ihmiseksi, juuri tuossa hetkessä. Ihan vain, kun katsoo tuulenvireessä huojuvia koivunoksia auringonpaisteen heijastuessa lehtiin. Tai kun keskustelee itselle rakkaan henkilön kanssa. Jo se hetki tekee elämästä merkityksellisen. Vaikka kyllä välillä sitä toivoisi elämälleen suurempaa merkitystä. Kuitenkin kun minun valintani ja elämänkäänteeni voivat vaikuttaa siihen, minkälaista elämää joku henkilö vuosisatojen päästä elää, tai jo seuraavassa sukupolvessa.

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella