Ela-energiaa ja bileiden bileet
Olen kokenut Kulttuuritalolla niin Lauri Tähkä & Elonkerjuun iltamat, Emma-gaalat kuin Antti Tuiskun bileillan. Viime lauantaina Kulttuuritalolla sai kokea jotain, mitä siellä ei ole aiemmin nähty: rap-artistin konsertin. Elastisen Voimavirtaa Tour saapui tuolloin Helsinkiin, artistin kotikaupunkiin. Nämä kaksi seikkaa vaikuttivat konsertin luonteeseen. Elan olemuksesta ja spiikeistä kävi selkeästi ilmi, miten paljon hänelle merkitsi päästä esiintymään kiertueellaan kotikaupungissaan ja juuri istumakonserteistaan tunnetuksi tulleella Kultsalla, kuten paikkaa tuttavallisemmin kutsutaan.
Konsertti sisälsi mahtipontisen lavarakennelman sekä jäähallikeikoiltakin tutuksi tulleet vaatteidenvaihdot. Siellä kuultiin pääsääntöisesti kappaleita viimeiseltä levyltä sekä Elastinen Feat. että Vain Elämää -ohjelmista, mutta oppipa yleisö laulamaan E-teen-päin. Konsertti oli rakennettu niin, että herkkien kappaleiden jälkeen sykkeen tasoa nostettiin niin tiuhaksi kuin mahdollista. Väliajan jälkeen tämä tehtiin uudestaan. Elastinen muisteli muutamaan kertaan omaa 17-vuotista keikkataivaltaan. Itse olen saanut kokea räpin uranuurtajan taituruutta niin keikoilla kävijänä kuin ammatillisissa merkeissä – alun Fintelligensin keikoista Elastinen Feat. Liveen ja Jääkiekon MM-kisojen 2003 avajaisissa sekä Vauhtiajoilla 2015.
Mr. Hymy onnistuu puhutella samalla kertaa kaikkia ikäryhmiä, ottaa haltuunsa koko yleisön – niin uudet kuin kauemmin jo häntä seuranneet – ja viedä koko kööri tunnelmasta toiseen. Hän opasti, miten rap-keikoilla kannattaa ottaa musa haltuun nyrkkiheilutuksin. Elastisella on upea tapa ottaa aitoa katsekontaktia konserttikävijöihin lähestulkoon yksi kerrallaan. Elastinen on siitä harvinainen räppäri, että hän myös laulaa konserteissaan. Eikä vain laula, vaan tulkitsee. Lempon ja Oo siellä jossain mun lauluosuuksista kappaleiden tunnelmat välittyivät käsin kosketeltaviksi. Kun Elastinen omaan tyypilliseen tapaansa pyytää ihmisiä taputtamaan käsiään koko sylyksen täydeltä heiluttaen lihaksikkaat hauiksensa paljastaen, yleisö antaa parastaan. Räppärin valoisuus ja energisyys tarttuvat todella nopeasti. Ei aikaakaan, kun koko yleisö on noussut tuoleiltaan ja unohtaa ajan ja paikan.
Kaikista supertähden merkeistä huolimatta, ylimielisyys on Elastisesta kaukana. Yhtä hymyä oleva mies esittelee bändinsä, Kulkurit, useampaan otteeseen – yhdessä ja erikseen. Lisäksi hänellä oli kaksi ässää hihassaan: Ensimmäisenä yllätyksenä hän kuulutti lavalle helsinkiläisen hiphop-tanssiryhmän. Täytyy jaksaa käynnisti viimeistään tanssi-illan. Kun katsojat olivat jo unohtaneet takanaan olevat tuolit, oli toisen yllätyksen vuoro. Lavalle Elastinen kutsui, vain ja ainoastaan Helsingin keikalle tulleen, rap-veljensä Cheekin. Profeetat näyttivät miksi he ovat Suomen ykkösräppärit. Tunnelma sähköistyi salamana, ja energiaa virtasi suoraan suoniin ja sydämiin. Jengiä valui lavan eteen, kankeimmatkin keinuttivat lannettaan, ja koko Kultsa räjähti ilmaan. Sellaista säkenöimistä ei edes pysty kuvailemaan sanoin. Tuo muutamaminuuttinen oli bileiden bileet. Ja bileet jatkuivat vielä Nauravan Kulkurin viitoittamaan tahtiin, aina viimeiseen, Anna soida -kappaleeseen. Tässä konsertissa encorea ennen artistin ja orkesterin lähtemistä lavalta ja paluuta ei tarvittu, eikä haluttu.
Elastinen lupasi tarjota voimavirtaa pimeään syksyyn. Hän latasi yleisön akut täyteen – ja vielä enemmän. Iloisuus, rentoutuneisuus ja energisyys paistoivat jokaisen konserttikävijän kasvoilta Kulttuuritalolta pimeään ja märkään marraskuun myöhäisiltaan astuessa.
On mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Elastinen vie uraansa jäähallikeikkojen ja ennennäkemättömän konserttisalirundin jälkeen. Mahdollisuudet ovat mihin vain.