Cheek - Täältä sinne

20.09.2016 18:55

Cheek on nyt viime syksyn levynjulkaisustansa lähtien mennyt teemalla Alpha Omega – alusta loppuun. Koska kaikki isot kortit Suomessa on jo käytetty paria Suomen isointa stadionia ja 15 jäähallia myöden, on aika mennä alkulähteille, eli kiertää klubeja. Klubikiertueen jälkeen on tulossa henkilökuvallinen tarinakirjan muodossa henkilöstä, joka pop-artistina saavutti kaiken mitä Suomessa voi saavuttaa, ja vielä enemmän. Totta kai myyntiin tuli myös rajattu määrä LP-levyjä Cheekin vanhemmasta tuotannosta CD-levyjen settien mukaisesti.

Viime lauantaina 17. syyskuuta armon vuonna 2016 oli loppuunmyyty keikka Seinäjoen legendaarisella Rytmikorjaamolla, johon sain onneksi lipun jo pari minuuttia lipunmyynnin alettua. Vaikka tulin keikkapaikalle muutamaa minuuttia ovien aukeamisesta, pääsin kuin pääsinkin eturiviin, siihen Sipikarin kohdille.

Täältä sinne -keikkarundin ideana oli siis palata siihen, mistä kaikki, Jare Henrik Tiihosen koko ura artistina, on lähtenyt. Eli tiedossa olisi vanhoja biisejä ja ehkä jotain flashbackejä noihin aikoihin. Alkuajan helmiä tulikin, vaikka yleisön painostuksesta olikin väliin ”pakko” ottaa esimerkiksi Keinu. Koska Vain Elämään uusi kausi oli alkanut edellisenä päivänä, löytyi DJ Luoman koneelta melko nopeasti Mitä tänne jää, Levoton Tuhkimo ja tietenkin Tinis, jotka tulivat selvästi hetken mielijohteesta.  Täältä sinne -teemaan sopi hyvin yhdistelmä Kaikki hyvin ja All Good Everything.

Cheekin biisien aihealueet liikkuvat taistelutahdossa ja kaiken antamisessa omalle jutulle, halussa saavuttaa aina vain parempaa sekä tietysti vastapainona kiitollisuudessa ja onnellisuudessa, kun saavutukset ovat saavutettu, taistelut taisteltu ja kaikki on todellakin hyvin. Cheekin biiseissä ei roikuta rakkaudessa, riuduta siinä, eikä hehkuteta onnea siitä oikeasta. Tämä sopii vallan mainiosti ihmiselle, joka on saanut tarpeekseen rakkauden vietävästä voimasta, sen tuskasta ja suurista pettymyksistä. Ja jos elämässä on vaikeaa, niin taistelutahtoa, sisua ja periksi antamattomuutta pursuavat sanoitukset yhdessä nopeatempoisen biitin kanssa kyllä antavat pontta ja energiaa. Päämäärien saavuttaminen osoittaa, että kaikki on mahdollista, kun vai jaksaa painaa.

Seinäjoen lauantaissa Jare muisteli alkuaikojensa ensimmäisiä keikkojaan Nurmossa ja Seinäjoen Rytmikorjaamolla. Sitä, miten Liekeissä-kappaleen aikana alkoi palohälytys. Rytmikorjaamoa ei millään tavalla voi sanoa klubiksi, niin iso tila tuo entinen postiautovarikko on. Sen huomioi välispiikissään myös Tiihonen itse. Rytmikorjaamon keikka oli tavallaan klubien ja festarien puolivälin keikka. Toisaalta taas se kokonsa puolesta lähentelee toisen legendaarisen, Cheekille niin merkittävän paikan, Kasisalin, kokoa. Kasisalille tämä klubirundi päättyykin enteellisesti kahden keikan voimin. Cheekhän on antanut ymmärtää, että nämä ovat hänen viimeisiä keikkojaan. Haikeutta ei tästä ollut silti ilmassa, sillä usko jatkamiseen on fanien parissa suuri. Itselleni haikeutta tuotti enemmän ajatus siitä, että tämä näytti tällä erää olevan viimeinen kokemukseni Rytmiksellä seinäjokisena, sillä olen siirtymässä muille maille vierahille.

Rytmiksen keikan koettuani en usko, että vielä näihinkään Jaren kiertue-elämä päättyy. Leffasta on laulettu, ja sen ympärillekin on hyvä ympätä ainakin yksi rundi. Sitä paitsi ei Jare näyttänyt Rytmikorjaamon lavalla yhtään, että tämä olisi tässä. Hän nautti tilanteesta suunnattomasti, oli vapautunut, jutteli yleisön kanssa, antoi yleisön päättää biisejä, hymyili onnellisena ja vitsaili. Kun palautan mieleeni Lauri Tähkä & Elonkerjuun huippuajat ja isomman hypen jälkeiset mainingit, nousi, nyt uuden kauden Vain Elämää-tähti, Lauri Tähkä tuolloin paljon väsyneemmän oloisena lavalle. Joskus tekniikan pettäminen paistoi eleistä paljon enemmän kuin mitä kokenut artisti olisi yleisölle taidoillaan antanut nähdä. Nyt Tiihosen keikalla Kyyneleet-kappaleen aloituksen viivästyminen ei saanut Cheekin suupieliä alaspäin. Reaktiona oli vain huudahdus ”Luoma!” ja naurua. Homma jatkui.

Keikan jälkeen juttelin fanin kanssa, jonka suurena haaveena oli saada yhteiskuva Cheekin kanssa. Ajaessani keikkapaikalta näin yössä Rytmiksen takana valoissa kiiltävän valkoisen auton ja fanien tummat hahmot. Sadasosasekunnin ajan mietin pitäisikö kaartaa paikalle. Pääsisin juttelemaan vihdoin ammattilaisen kanssa, joka on rakentanut henkilöbrandiaan määrätietoisesti. En kääntynyt.

Jutellessani keikan jälkeen fanin kanssa, hän pohti mitä sanoisi Cheekille. Niin, mitä minä olisin sanonut, jos olisin jäänyt odottamaan illan artistia fanien sekaan? Liian pitkähän sanoma ei voisi olla, ettei veisi liikaa hänen aikaansa muusta elämästään. Tulin siihen tulokseen, että olisin vain tervehtinyt kädestä, esitellyt itseni ja sanonut yhden sanan: Kiitos. 

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella