Auringonlaskusta auringonnousuun – brändäyksellä ja muotoilun keinoin parempaa kylvöä huomiseen

19.10.2018 16:45

MTK-Pirkanmaan Hämeenkyrön yhdistys järjesti maatalouden tulevaisuutta käsittelevän seminaarin Auringonlaskusta auringonnousuun. Otsikossa on useampi merkitys: Tunnetusti maanviljelijät ja muut maa- ja metsätalouselinkeinoa työkseen toteuttavat ovat käänteisesti töissä kukonlaulusta pimeyteen. Seminaarin ensisijaisena tarkoituksena oli löytää toimia, miten maataloudesta saadaan auringonnousun ala. Puhujina toimivat MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sekä maa- ja metsätieteiden tohtori, dosentti, LähiTapiolan kehityspäällikkö Sami Myyrä. Heidän puheenvuorojensa jälkeen oli keskustelua aiheesta seminaariväeltä tulleiden kysymyksien ja kommenttien perusteella.

Vaikka aihe onkin tärkeä, tein myös mielenkiintoisia huomioita seminaarin info-osuuksista, aiheen esilletuomisesta ja näkökulmista. Huomattavinta oli, että tulevaisuudesta puhuttiin eilisen termein, tämän päivän tiedoin ja nykyiseen elämään rinnastaen. Oikeastaan tätä huomiotani rinnasti Sami Myyrän esiin nostama näkökulma keskustelun suppeudesta, sillä hänen esimerkissään sirkkojen tuotannosta ei puhuta samalla tavalla kuin vaikkapa kotieläintuotannosta, sillä sirkkatuotannolle ei ole määritelty samankaltaisia säännöstöjä kuin kotieläintiloille. Myyrä heittikin, että miksei kukaan kysy paljonko sirkan paskaa saa levittää hehtaarille.

Marttila sparrasi viljelijöitä uskomaan parempaan huomiseen. Hän puhui paljon nykytilanteesta ja siitä, miten maanviljelyyn liittyvät juuret ja historia. Suomalaisen ruuan turvallisuus ja ekologisuus ovat maailman kärkeä. Tämän pitäisi tuoda lisäarvoa niin meillä kuin muualla. Maanviljely on optimistien ammatti, jota toteutetaan lähtökohtaisesti sukupolvesta toiseen niin, että ajatuksena on jättää tila paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle, mitä itse sen on aikoinaan saanut. Marttila mainitsi viisaasti, että suomalaisen ruuan tarina on kirjoitettava uuteen muotoon. Hän myös kannusti illan aikana MTK:n jäseniä jakamaan sosiaalisessa mediassa maatilan arka. Näin saataisiin kuluttajia näkemään kotimaisen ruuantuotannon hyvyys. Samoilla linjoilla oli myös Sami Myyrä, joka ensin näytti millaisia uutisia mediassa on ollut tämän vuoden aikana tähän asti ja millaisia ovat olleet viljelijöiden ja MTK:n edustajien kommentit kustakin tilanteesta. Toki vuoden erikoisuus – kuiva kesä – teki uutisista negatiivisia, mutta pessimistinen uutisointi ei ainakaan edistä asiaa.   

Osaltaan synkällä uutisoinnilla on kerrottu kurjasta tilanteesta, mutta ”kuivuuspaketin” aikaansaamiseksi on MTK:n pitänyt korostaa tilannetta entisestään. Tämä kuitenkin aiheuttaa Myyrän mukaan sen, että ihmiset eivät usko maatalouden kannattavuuteen elinkeinona, nuorten kiinnostus alaan hiipuu, eikä investointeihin uskota. Hän informoi, kuinka Uudessa-Seelannissa lähetetään parhaaseen katseluaikaan maatalouden viikkokatsaus, Farmer’s Week, joka kertoo maatalousalan viikoittaiset uutiset. Hän peräänkuuluttikin maatalouspolitiikan kirkastamista. Tämä liittyy mielestäni siihen, minkä Marttilakin nosti, ruuantuotanto tarvitsee tarinan uudelleenkirjoittamista, sekä siihen havaintooni miten tulevaisuus-keskustelussa ei huomioida tilannetta tulevaisuudessa tästä puhuttaessa. Sanoihan Marttilakin illan aikana, että EU katsoo enemmän menneeseen kuin tulevaan. Kuitenkin Suomessa keskustelu maatalouden ja maaseutuelinkeinojen tulevaisuudesta on jämähtänyt tämän päivän ratkaisuihin.

Toisekseen MTK on tällä hetkellä niin selkeästi edunvalvontajärjestö, että seminaarin aluksi Marttilan tuli kertoa kuulijoille, mitä kaikkea he ovat saaneet jäsenmaksuilleen vastinetta. Juuri edunvalvonnan takia huonoa tilannetta korostetaan entisestään. MTK tarvitsisi mielestäni brändiosaston, joka edunvalvonnasta erillisenä kertoisi agraarituotannon myönteisiä ilmiöitä, ruuantuotannon alkujuurien tarinaa ja koko maaseutuelinkeinojen monimuotoisuutta. Tuo yksikkö voisi tukea maaseututoimijoita informoimaan kiinnostavasti arjestaan, yrityksestään ja toiminnastaan. Siinä, missä edunvalvontapuoli antaa kommentteja maatalouspolitiikkaan liittyen, brändiyksikkö kertoisi sitä auringonnousun tarinaa pärjäämisestä, onnistumisesta, monipuolisuudesta ja hyvistä seikoista. Lisäksi se olisi ehdottomasti osana auraamassa taivasta suomalaisen ruuan viennille maailmalle kuvaillen tuotteiden puhtautta, turvallisuutta ja ekologisuutta, joita myös ulkomaalaisille kuluttajille markkinoidaan biopalvelutuotteiden osalta.

Ruoka-alan ja maatilojen rakennemuutoksen yhteydessä on myös pohdittava millainen tulorakenne ruokatuotannossa, ja agraarituotannossa ylipäätään, tulevaisuudessa voisi olla. Sami Myyrä pohti hiilensidonnan tulojen mahdollisuutta, jolloin kuluttaja voisi ostaa tietyltä metsäomistajalta hyvän omantunnon lentomatkansa aiheuttamasta hiilijalanjäljestä. Toisaalta hän pohti kuinka huimasti noussutta pellonhintaa voisi hyödyntää tuloiksi omistuksen säilyessä. Vaikka aktiiviviljelijöiden osuus pienenee tulevaisuuteen päästessä, biotalouden raaka-aineet ovat maa- ja metsätaloudessa. Lisäksi vain maaseudulla voidaan tuottaa biotalouden palveluita.

Purkaessani tilaisuuden antia tekstiksi ymmärsin olosuhteeseen sopivan hyvin muotoilun menetelmiä hyödyntävän tilaisuuden, jossa tuotetaan maatalouden ja maaseutuelinkeinojen tulevaisuuteen liittyviä ratkaisuja tulevaisuuden tarpeet huomioiden ilman kytköksiä nykyajan toimintoihin ja rakenteisiin. Tarkoittaako esimerkiksi robottiautojen tuleminen sitä, että peltolohkolta toiselle siirtymiseen vaaditaan robottitraktorit, jotka hoitaisivat kokonaan maanmuokkauksenkin? Marttilakin painotti, että uusi teknologia on entistä paremmin kytkettävä maatalouden kehittämiseen. Toisaalta nykyajassakin on vielä paljon ongelmia ratkottavana, jotta maassamme olisi edes toimiva, kaikki toimijat huomioiva ruokatuotantoketju. Marttila peräänkuulutti ruoka-alan muutosta, jossa muutkin ruoka-alaan liittyvät osapuolet olisivat mukana toteuttamassa tätä yhteistyössä. Tämä onnistuu vain ymmärtämällä kaikkien asianosaisien olevan samassa veneessä ja löytämällä yhteisen kielen saadakseen kollektiivisen suunnan kohti tulevaisuutta.   

Takaisin

© 2015/2020 Reetta Uusikulku Kaikki oikeudet pidätetään.

Luotu Webnodella